Ongelma

21.5.2020  Eino Tienari

 

  -  Voisiko setä auttaa minua?

  -  Mikä sinulla on hätänä?

  -  Olen menossa tällä hissillä ylimpään kerrokseen, enkä yllä sen nappia painamaan.

  -  Niin, sehän on pienillä pojilla ongelmana. Tässä ei ole kuitenkaan tuolia, jolle voisi kiivetä.

  -  Minäpä laitan tämän jalkalampun vasempaan kainaloon ja painan sitä ylintä nappia.

  -  Mitä setä tekee lampulla?

  -  Kävin korjauttamassa sen sähköliikkeessä. Se on hyvin vanha jalkalamppu, joka tuo mieleeni muistoja nuoruudesta. Siksi halusin, että voisin vielä käyttää sitä.

 -  Toimiiko se nyt?

  -  Niin liikkeessä vakuutettiin. Olen tottunut luottamaan tämän sähköliikkeen korjaajiin. He osaavat työnsä.

  -  Kuule setä. Miksi hissi pysähtyi liian aikaisin?

  -  Ehkä saamme uuden matkustajan.

  -  Voi anteeksi, että tulin niin kovalla vauhdilla hissiin. Minu on ehdittävä harjoituksiin. Ylhuomenna on konsertti, jossa orkesterimme esiintyy hyvin suurelle yleisömäärälle.

  -  Eihän se vauhti haittaa, kunhan ei tämä jalkalamppu mene rikki.

  -  Tämä hissihän meneekin ylöspäin eikä alas kuten luulin.

  -  Onko tädistä hauska soittaa?

  -  Kyllä viulunsoitto on mukavaa. Samalla saan hankittua opiskelurahaa soittamalla tilapäisesti orkesterissa. Kun edistyn pitemmälle, niin aion hakea vakinaista soittajan paikkaa.

  -  Osaan minäkin soittaa. Päiväkodissa oli hauska esiintyä kun sain soittaa oikein kovaa.

  -  Voisitko kertoa näin soittajien kesken, mitä instrumenttia käytät?

  -  Mikä on instrumentti?

  -  Se on sama kuin soitin. Esimerkiksi viulu on sellainen.

  -  Se on sitten se rumpu, jota minä saan paukuttaa niin kovaa kuin halua. Sitä onkin mukava paukutella. Kun päiväkodin täti antaa merkin, niin minun on heti lopetettava. Se on niin helppoa.

  -  Sepä oli mukava kuulla. Milsi hissi pysähtyi?

  -  Pyydän arvoisalle neidille ja rumpalipojalle hyvää päivän jatkoa. Nousen tässä kerroksesta pois. Menen nyt kokeilemaan lamppuani. Näkemiin.

  -  Olipa hän kohtelias herra. Hissi näyttää jatkavan vielä ylöspäin.

  -  Niin, kun minä asun ylimmäisessä kerroksessa. Jostain syystä isä ja äiti eivät halua minun harjoitelevan rummun soittoa kotona. Saan soittaa sitä vain päiväkodissa. Rummullahan on niin kaunis ääni.

  -  Voihan se olla, mutta se varmaan kuuluisi seinien läpi naapuriin.

  -  Onko tädillä kovin kiire vielä?

  -  Ei kannata näköjään hoppuilla, kun sain näin mukavaa seuraa.

  -  Niin. Puhutaan joskus lisää soittamisesta. Nyt jään pois. Heippa!

  -  Hei vaan. Oli kiva tavata.

- - - - - - - - - - -

Kirjoittajaryhmässä oli tapana lukea tekstejä ääneen. Tämän lukemiseen tarvittiin siis kolme henkilöä: poika, mies ja nainen. Minusta ääneen lukeminen oli hauskaa. 

Tämä teksti on julkaistu antologiassa "Proosahissi" (2006). Se lisättiin tänne 21.5.2020.