Lauri Pohjanpää. Kuvan lähde on Helsingin Sanomat.
Runoilija Lauri Pohjanpää
Eino Tienari 20.6.2020 / päivitetty 8.7.2020 ja uudelleen 28.9.2021
Viimeksi on lisätty yksi runo ja 4 runovideota.
Lauri Heikki Pohjanpää, vuoteen 1906 Nordqvist (1889-1962), oli suomalainen runoilija ja uskonnon lehtori. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1925. Hän tuli ylioppilaaksi 1908 Tampereen lyseosta. Hänen luokkatovereitaan ja ystäviään olivat Frans Emil Sillanpää ja Arvo Sotavalta. Hänen kouluvuosinaan perhe vietti usein kesiään Kangasalla. Hänen kirjallinen heräämisensä alkoi jo kouluaikana tutustumalla Eino Leinon lyriikkaan.
Hänen opiskeluaikojensa tovereita Helsingin yliopistossa olivat F.E. Sillanpää, Yrjö Siljo ja Kyösti Wilkuna. Vuodesta 1917 lähtien hän opetti Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa uskontoa, historiaa ja suomen kieltä.
Hänen äitinsä laulamien Siionin kanteleen virsien määrämittainen poljento ja tunnelmamaalaus jäivät Pohjanpään oman runoilmaisun perusmalliksi. Hän opiskeli nuorena maisterina Pariisissa kirjallisuutta ja tutustui modernismiin sen eri muodoissa. Eino Leinon runouden ihailu vahvisti kiinnittäytymistä laulullisen lyriikan perinteeseen.
Hän aloitti uransa toimittajana Tampereen Sanomien ja Aamulehden avustajana. Toimittajana hän jatkoi vielä Uuden Suomettaren toimituksessa 1913 ja 1915. Lauri Pohjanpää tunnetaan erityisesti eläinaiheisten runojen tekijänä. Runot ovat humoristisia ja ovat jääneet mieleen tarttuvan rytmin ja nasevan opetuksen takia.
Hänen laajaan runotuotantoonsa kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollisia runoja. Hänelle myönnettiin Aleksis Kiven palkinto 1957. Hän omisti koko loppuelämänsä maallisen ja hengellisen työn viljelylle. Pohjanpään tuotannosta oli noin kolmasosa uskonnon alaan kuuluvia julkaisuja. Niihin kuului mm. virsien uudistamista, hartauskirjoja, oppikirjoja ja kirkkohistoriallisia tutkielmia.
Lauri Pohjanpään tytär on kirjailija Helena Anhava.
Hänen runoteoksiaan on lueteltu seutaavassa: Mielialoja, 1910. Uusi kevät, 1917. Ristiritari 1920. Metsän satuja, 1924. Graalin malja, 1926. Oodi elämälle, 1928. Kiurun tupa, 1930. Kärsimys ja elämä, 1936. Mustarastas, 1942. Aamu ja ilta, 1949. Mestari, 1952. Meren kaupunki, 1954. Jänis ja kilpikonna, 1956.
Hänen kirjoittamiaan romaaneja ovat: Kesäyön laulu, 1937. Päivä menee pilveen, 1946. Päivä ja yö, 1957. Kaksi sukupolvea, 1960.
- - - - - - - - - -
Tämä runoilija oli minulle tärkeä lapsuudessa ja kouluaikoina. Muistan hänen monet eläinrunonsa. Koulussa minulle annettiin kerran tehtäväksi valita seuraavaksi kerraksi runo, jonka lausuisin muille. Ajattelin, että se ei saa olla liian pitkä. Valitsin silloin seuraavan Lauri Pohjanpään herkän ja lyhyen runon, jonka muistan vielä yli 60 vuoden jälkeenkin:
Pisaran laulu
Olin hetken. Pois olin tuokiossa.
Meren helmaan heityin mitattomaan.
Minä onnellinen, sain auringossa
ma hetken kuvastaa taivaan ja maan.
+ + +
Koska Lauri Pohjanpää on tunnettu eläinrunoistaan, lisään tähän erään mieleeni jääneen hänen runonsa:
KURKI JA JOUTSEN
Kurki kulki arvokkaana suolla,
päällä harmaa, vanha lievetakki,
nukkavieru, vanhanmallinenkin.
Mutta mitäs takista! Se astui
- kurki näätsen - ylen juhlallisna,
kallellansa pää kuin esteetikon,
siristeli välillä silmiänsä
niinkuin taidenäyttelyissä tehdään,
katsoi väliin ylös ympärilleen,
joskus taasen maahan mietteissänsä;
pää ja kaula keikkui käynnin tahtiin.
Joskushypähteli se poikki mättään
niinkuin vähän varkain arvoltansa,
palas sentään juhlatyyliin kohta
käynnissänsä vakaan verkkaisessa.
Peilautui niinkuin ohimennen
lähteen silmässä ja suoristihe.
Arvokkaamp' ei toki totisesti
luokan eessä koulutarkastaja.
Mitäs kun on luonnon luomat lahjat!
Arvokkuus on kurjen toinen luonto.
Totta puhuin oli arkitöissään
kurki kesken elämänsä proosaa:
etsimässä suosta sammakoita.
Annas olla joutsen silloin siihen
tulla lennähti kuin poutapilvi
olis lehahtanut taivahalta.
- Päivää, kuomakunta; kaunis ilma!
Vastaisko tuolle? Mietti kurki;
heitti olan takaa ylpeästi:
- Anna siinä kauniin ilman olla,
mitä siitä minulle sä haastat!
Ei mennyt joutsen hämillensä.
Laukais vastaan sanan voimallisen,
jotta melkein mykäks meni kurki:
- Terveisiä veli taivahasta!
- Taivahasta... tuota mitä se on?
kysymys se ihan huomaamatta
varastihe kurjen kielen alta.
Joutsen, itseksensä silmää iskein
alkoi mielevästi tarinoida:
- Että kysytkin? Se vast' on jotain!
Se on paikka paljon kaunihimpi
kuin on suo ja maa ja metsä tuossa.
Pilven päällä, päivän tuolla puolla,
yläpuolla vipajavain tähtein
iki-ihananinen maa on taivaan.
Kaik' on siellä paljon parempata ...
- Mutta onko siellä sammakoita?
Tarttui tosi-innostunut kurki.
- Mitä! Sammakoita? Eihän toki!
Kurki kaarsi halveksuen kaulaa.
Sitä minäkin! Ei sammakoita!
Pidä sitten itse taivahasi!
+ + +
Seuraavat kaksi runoa on myös lisätty, koska tunsin jotain tunnetta puuttuvan kirjoituksestani. Lauri Pohjanpään hengellisestä tuotannosta on tässä Päivämies-lehdestä löytämäni hänen kirjoittamansa
VIRSI
Syttyä tähdet niille,
jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä
eikä määrät näy,
jotka kiviin lankee,
nousee uudestaan,
joita on monta, monta
yli laajan maan.
Sytytä kynttilät niille
yöhön välkkymään,
joiden taistelua
ei nää yksikään.
+ + +
Mainittakoon, että nykyisessä virsikirjassa ei ole jäljellä enää nykyään yhtään Lauri Pohjaanpään virsistä. Aikaisemmin niitä oli kaksi.
Seuraavana on Lauri Pohjanpään vuonna 1930 kirjoittama runo kotiseudulle:
LAPSUUDENMAA
Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein sen nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.
Ja siellä oli maailman kauneimmat
sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi ei helise kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.
Ja muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.
Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla unissani vaellan
ja on mulla silmät veessä.
Löysin 28.9.2021 runokokoelman "Kiurun tupa" (1958) kotoani. Poimin sieltä tämän runon osastosta Lauluja ja legendoja täydentämään näitä aikaisempia tässä olleita runoja:
Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot
Käy kirkkomaata illoin vanhat mummmot
ja myssyin alta välkyy valkohapset -
He tulee toivottamaan hyvää yötä:
kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset.
He kaikista on yksin eloon jääneet,
he itkeneet on paljon kyyneleitä.
Nyt surunsa jo ovat ammoin laanneet,
nyt pyhä, kirkas rauha varjoo heitä.
He tulee mustissansa joka ilta
ja vapisevin käsin portin avaa
ja käyvät hiljaksensa hautain keskeen
ja muistokirjoitukset lasten tavaa.
Ja uudestaan ja yhä uudestansa
he muistelevat läpi elämänsä.
He niitä, jotka nyt jo ovat täällä,
on kerran sylkytelleet sylissänsä.
on kaikki hyvin, hekin kohta lähtee . . .
Jo nukkuu lapset sekä lastenlapset.
Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot
ja myssyn alta välkkyy valkohapset.
+ + +
Seuravaksi on Lauri Pohjanpään runoja lausuttuna ja laulettuna videoilla. Ne kaikki ovat melko uutta tuotantoa. Löysin muutamia hyviä esityksiä hänen runoistaan.
Video 1 on Lauri Pohjanpään runo "Pisaran laulu", lukijana Ilkka Bäckman. Se on julkaistu 2019.
Video 2 on runo "Syksy / kaksi vanhaa varista" sävellettynä ja laulettuna. Säveltäjä on Esko Ilonen. Se on julkaistu 2014.
UUSIA VIDEOITA 28.9.2021:
Video 3 on runo "Viisi jyvää", jonka lausuu Jorma Pollari. (Se on julkaistu youtubeen 15.12.2020.)
Video 4 on nimeltään "Kalajuttu". (Se on julkaistu youtubeen 16.8.2018.)
Video 5 on Eeva-Maria Söderbergin lausuma runo "Autio huvila". (Se oli mukana aikaisemmin ja poistetiin youtubesta joksikin aikaa. Nyt syyskuussa 2021 se palautettiin takaisin.)
Video 6 on Eeva-Maria Söderbergin lausuma runo "Dolce far niente". (Se oli mukana aikaisemmin ja poistettiin youtubesta joksikin aikaa. Nyt syyskuussa 2021 se palautettiin takaisin.)
Video 1. Lauri Pohjanpää: Pisaran laulu (lausunta). Lausuja on Ilkka Bäckman.
Video 2. Lauri Pohjanpää: Syksy / kaksi vanhaa varista (laulettuna)
Video 3. Lauri Pohjanpää - Viisi jyvää. Lausuja on Jorma Pollari.
Video 4. Lauri Pohjanpää - Kalajuttu. Lausuja on nimimerkki ”Poemify It”.
Video 5. Autio huvila (Lauri Pohjanpää). Lausuja on Eeva-Maria Söderberg.
Video 6. Dolce far niente - Lauri Pohjanpää). Lausuja on Eeva-Maria Söderberg.
Jaa tämä sivu