1.6.2020 Eino Tienari
Metsässä oli aamu. Linnut visersivät puissa. Aurinko oli noussut jo metsän reunan yli. Luonto heräsi. Tuuli suhisi puissa vaimeasti. Mehiläiset olivat jo talvehtimassa. Ilma oli syksyisen viileä. Lumi ei ollut vielä maassa, vaikka oli ollut pakkasta.
Orava haukotteli pesässään ison puun kolossa. Sillä oli komea pörröinen häntä, josta se oli ylpeä. Se puhdisteli turkkiaan hieman ja lähti sitten liikkeelle. Jostain olisi saatava ruokaa, se tuumi itsekseen. Lähdenpä katsomaan ihmisten ikkunoiden alle, jos sieltä löytyisi linnuille tarkoitettua ruokaa.
Niin se tehden korkeita hyppyjä loikki eteenpäin. Se oli tuttunut ihmisiin eikä pelännyt niitä. Saavuttuaan läheisen talon pihalle, se tarkasteli tilannetta. Ahaa, tuolla oli talitinttejä ja sinitiaisia syömäpuuhissa. Menenpä lähemmäksi katsomaan.
Saavuttuaan paikalle orava näki korkalla kuistin katossa olevan koukun ja siinä riippuvan narun. Sen narun alapäässä oli talista ja pähkinöistä puristettu tanko, jonka ympärillä oli verkko. Sen yläpäässä ja alapäässä söi yhtä aikaa kaksi lintua.
Orava meni nurkalle rännin luo ja alkoi kiivetä ylös. Päästyään kuistin katon rajalle se alapuolelle, se oli päässyt samalle tasolle kuin ruokatanko. Se arvioi etäisyyden. Ensin se yritti pitää takajaloilla kiinni rännistä ja kurotti etukäpälät niin pitkälle kuin ylsi. Näin se ei kuitenkaan päässyt käsiksi ruokaan.
Sitten se mietti asiaa. Kokeneena puissa liikkujana se oli oppinut tuntemaan erilaiset hypyt aika hyvin. Tämän pitäisi onnistua. Niinpä se otti riskin, loikkasi ylöspäin kohti kuistin kattoa ja sieltä jatkoi vinosti alaspäin. Siitä tuli täysosuma. Orava päätyi suoraan ruokatangon päälle ja tarttui siihen kiinni.
Siitä asemasta se kiipesi hieman ylöspäin ja tarttui takajaloillaan katossa olevaan koukkuun. Näin se oli pää alaspäin ja ylettyi tässä asennossa etukäpälillään ruokatankoon. Se söi kaikessa rauhassa ympärillä liikehtivistä linnuista välittämättä. Linnut pysyttelivät sivussa odottaen vuoroaan.
Ruokailtuaan kyllikseen orava irroitti takajalat koukusta ja kääntyi oikeinpäin istuen nyt sivuttain ruokatangon päällä. Sitten se arvioi etäisyyden lähellä olevaan ränniin, ponkaisi takajaloillaan hyppyyn ja pääsi turvallisesti takaisin rännin yläosassa olevaan vinoon osaan lähellä kattoa. Sieltä se kapusi rauhallisesti samaa ränniä myöten takaisin maahan. Sitten se jatkoi matkaansa kohti seuraavaa lintujen ruokintapaikkaa.
- - - - - - - - - -
Novelli on julkaistu Oulu-opiston antologiassa "Proosahissi" (2006). Se perustuu keittiön ikkunasta nähtyyn tapahtumaan.
Nyt jälkeenpäin ajatellen huomaan tarinassa olevan jotain samanlaista kuin tyttäreni kirjoittamissa saduissa, vaikka en silloin sitä huomannut. Me molemmat harrastamme kirjoittamista.