Aila Meriluoto. Kuvan lähde on Laura Malmivaara Kustannusyhtiö Siltala.

Runoilija Aila Meriluoto

Eino Tienari. 18.6.2020

Aila Meriluoto (1924-2019) valmistui ylioppilaaksi Pieksämäen yhteiskoulusta vuonna 1943. Hän julkaisi 22-vuotiaana ensimmäisen runokokoelmansa ”Lasimaalaus” vuonna 1946. Teos sai kriitikkojen kiitokset ja oli myös kaupallinen menestys. Se osui suoraan sodasta selvinneen sukupolven sydämeen.

Kuningatar” Aila Meriluodon runo hänen varhaisimmilta vuosiltaan. Lausuja seuraavassa äänitteessä on Eeva-Maria Söderberg.

Video numero 1

Aila Meriluoto solmi 1948 kirjailija Lauri Viidan kanssa avioliiton, joka kesti kahdeksan vuotta. Lasimaalaus ja seuraava kokoelma ”Sairas tyttö tanssii” (1952) ovat perinteistä runoutta, mitallista ja loppusoinnullista. Perinteinen on myös runojen naiskuva. Meriluoto joutuikin kantamaan unelmoivan runotytön imagoa vuosikausia vaikka vastusti sitä itse aktiivisesti. Aila Meriluoto asui viimeksi Helsingissä. Hän avioitui vuonna 1979 kansantaloustieteilijä, professori Jouko Paakkasen kanssa.

Hänen muita runokokoelmiaan ovat Pahat unet, 1958. Portaat, 1961. Asumattomiin, 1963. Tuoddaris, 1965. Silmämitta, 1969. Elämästä, 1972. Kootut runot, 1976. Varokaa putoilevia enkeleitä, 1977. Talvikaupunki, 1980. Ruusujen sota, 1988. Kimeä metsä, 2002. Kootut runot, 2004. Miehen muotoinen aukko, 2005. Tämä täyteys, tämä paino, 2011.

Näiden lisäksi hän on julkaissut kolme romaania ja neljä lastenkirjaa. Hän kirjoitti myös elämänkertakirjan ”Lauri Viita, legenda jo eläessään”, 1974.

Panu Rajala on kirjoittanut runoilijasta kirjan ”Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta”, 2010.

Meriluodon ja Viidan taiteilija-avioliitosta on tehty Heikki Kujanpään ohjaama näytelmä "Putoavia enkeleitä". Kujanpää ohjasi myös samannimisen elokuvan, jonka ensi-ilta oli 5.12.2008. Elokuvassa Meriluotoa näyttelivät Elina Knihtilä ja Elena Leeve.

 - - - - - - - - - -

Runo kokoelmasta Lasimaalaus:

 

               Kahlaajatyttö

Kahlasin veteen miettivin jaloin.

Katselin kauan. Nähdä aloin.

Ehtoo läheni aaltojen myötä

paeten jäljessä-liukuvaa yötä.

 

Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,

taivaan, rannat, kaislojen kaaret.

Kaiken omistin, kuin vedenpinta.

Kirkasta rauhaa, hiljaisinta …

 

Katsoin sieluuni, katsoin eteen. –

Solahti vieras airo veteen:

mies tuli soutaen selkiä pitkin.

Kuvastin särkyi. – Aamulla itkin.

 

Tämän runon on säveltänyt mm. Kaj Chydenius (video 2, laulajana Oona Airola). Tämä esitys on julkaistu verkossa vuonna 2015. Myös sen levytys on ilmestynyt samana vuonna. 

 

Video numero 2

Runo kokoelmasta Kootut runot:

 

        Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä,

tuhansistani erään

– ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta,

eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.

 

Ei mikään voi kuolla,

ei kukat, ei tuuli,

ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee

ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.

 

Ja rakkaus, hetki,

vain silmistä siirtyy

ja mennyt taival sen vie.

Ja puristus kätten,

tosi eilen, tänään

unen lailla lauennut lie.

 

Ei mikään kuollut,

et sinä, en minä,

ei tuokio rakkauden.

Erään polun vain kuljin,

minä kuljin ja sinä.

Jäi hymyily surullinen.

 

Toni Edelmann on säveltänyt tämän runon (video 3, laulajana Eija Ahvo). Äänite on julkaistu verkossa vuonna 2020. Levytys julkaistu 1.1.2005.

 

 

Video numero 3

Runo kokoelmasta Lasimaalaus:

 

           Kakskymmentä suvea

Kakskymmentä suvea sulta sain,

oi elämä. Itkenkö? En!

Kakskymmentä suvea omistain

minä kuljen iloiten.

Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie,

joka polveillen, joka kisaillen vie

läpi suven viimeisen.

 

Kakskymmentä suvea sulta sain.

Soit rikkaasti, rikkaasti sen:

valon, varjon välkettä, tuulta vain

ja nuppujen runsauden.

Mitä siitä, jos eivät ne aukeakaan,

mitä siitä, jos ylitse vaalean maan

nous pilvi jo hirmuinen!

 

Kakskymmentä suvea sulta sain...  

Jos sentään - itkisin,

älä huoli: se on pisar kastetta vain,

kuin kaste se haihtuukin!

Ah, helppoahan, niin helppoa ois

kakskymmentä suvea antaa pois

käsin nuorin ja ehdottomin!

 

Tästä runosta on olemassa kaksi erilaista sävellystä. Ensin on kuultavissa Kaj Chydeniuksen kappale (video 4, laulajana Maria Pere). Se on julkaistu sekä verkossa että äänilevynä vuonna 2015.

Seuraavana on Unto Monosen sävellys samasta runosta (video 5, laulajana Terttu-Anneli Uhlenius). Laulu on julkaistu verkossa 2018 ja äänilevynä vuonna 2016.

Video numero 4

Video numero 5

Runo kokoelmasta Lasimaalaus:

 

                Kesäyö

Ja tyttönen seisoi yksin,

ypöyksin kunnaallaan

ja lauloi kirkkaasti, houkuttain

yli himmenevän maan:

 - Oi armaani, missä oot?

 

Ja kuunteli ... Latvansa nostain

yötaivaan kalpeuteen

puut vaiti jäivät.

Mut kaiku vitkalleen:

 - Oi armaani, missä oot!

 

Surunkuulain silmin katsoivat

vedet syvältä, juurilta kukkulain.

Yhä kuunteli hän, yhä kuunteli hän -

voi kaiku vain:

 - Oi armaani, missä oot!

 

Ei värettä tuulen hiljenneen.

Puut seisoivat varpaillaan 

ja vartoivat. Yli metsän ja veen,

yli kuuntelevan maan

yhä etsi kaiku - ja sammui

suon laitaan etäiseen:

  -   ... missä oot!

 

Kaj Chydenius on säveltänyt tämän runon nimellä "Kesäyö II" (video 6, laulajana Taru Nyman). Sekä video verkossa että äänilevy on julkaistu vuonna 2015.

Video numero 6

Aila Meriluodon runon nimi "Yön kämmenellä".

En julkaise sen tekstiä, mutta kuunnelkaa laulua (video 7, esittäjänä Hereä). Säveltäjä on Milla Viljamaa.

Laulu on julkaistu sekä verkossa että äänilevynä vuonna 2016.

Video numero 7