Raskas saksalainen risteilijä on tulossa Oslon vuonoon norjalaisten aavistamatta ennen taistelun alkua. Kuvan lähde on Wikipedia.

Norja taisteli vuonna 1940

Eino Tienari,  2.7.2020     (Kalevan blogissa 24.10.2019)

 

Saksan hyökkäys Norjaan

Norja ei ollut varautunut sotaan. Norjalaiset luottivat maan edulliseen asemaan ja vaikeakulkuiseen maastoon. Norjan puolustusvoimat perustuivat miliisien järjestelmään. Vakinaista henkilöstöä oli vähin mahdollinen määrä. Koulutusaika oli vajaat kolme kuukautta. Mitään suurempia sotaharjoituksia ei pidetty, josta syystä aktiiviupseeristolta puuttui johtajatottumus. Ilmavoimia Norjalla oli kaikkiaan 120 lentokonetta. Sotalaivat olivat kauttaaltaan vanhentuneita ja niitä oli rannikon pituuteen nähden liian vähän.

Saksan suunnitelmista tietämätön Britannian pääministeri Chamberlain oli luopunut englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan lähettämisestä Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen sen jälkeen, kun Neuvostoliiton ja Suomen rauhansopimus oli allekirjoitettu maaliskuussa 1940.

Saksan laivastoa kiinnosti Norjan tuhansien kilometrien pituinen länsirannikko. Saksa halusi nyt perustaa laivastotukikohtia strategisesti sellaisiin paikkoihin, ettei maa jäisi saarroksiin. Siihen tarkoitukseen Norjan rannikko vuonoineen oli ihanteellinen kohde.

Aamulla 8. huhtikuuta 1940 Hitler sai viestin siitä, että brittilaivasto oli ryhtynyt miinoittamaan Norjan vuonoja. Hän oivalsi, että miinoittaminen kelpaisi tekosyyksi saksalaisten kaavailemalle operaatiolle. Operaation päätavoitteena oli varmistaa Saksan sotateollisuudelle tärkeän rautamalmin saanti Ruotsista. Operaatio eteni nopeasti ja Norja yllätettiin pahasti.

Risteilijän upotus Oslon edustalla

Vahva saksalainen laivasto-osasto saapui Kielistä huhtikuun 8. päivän iltana Oslon vuonon suulle. Sen lippulaiva oli raskas risteilijä ”Blücher”. Osastoon kuului sen lisäksi ns. taskutaistelulaiva ”Lützow”, kevyt risteilijä ja muita aluksia.

Hortenin laivastoaseman luona syntyi sitten kiihkeä taistelu, jossa saksalaisetkin kärsivät menetyksiä. Kevyt risteilijä ”Emden” sai osumia ja yksi hävittäjä sekä miinanraivaaja upotettiin. Laivastoasema aluksineen vallattiin, mutta Oscarsborgin linnoituksen edustalla tapahtui suuri taistelu.

Linnoituksen 280 mm:n tykit avasivat vain 800 metrin matkalta tulen raskasta risteilijää kohti ja lippulaivaan osui lisäksi vielä kaksi rannikkopatteri Nessetin lähettämää torpedoa. Raskas risteilijä Blücher vaipui Oslon vuonon aaltoihin, mutta suurin osa sen miehistöä ja siinä olleita maihinnousun osastoja pelastettiin. Heitä oli yhteensä 2200 miestä. Miehistöllä oli pelastusliivit. Rannalla miehistö ja laivasto-osaston komentaja Ebenhard Spiller joutuivat hetkeksi norjalaisten vangiksi, mutta he vapautuivat pian.

Tämän jälkeen maihinnousun suorittavat alukset jatkoivat esteettä matkaa ja laskivat maihin Oslon satamaan. Samanaikaisesti, kun taistelut Oslon vuonossa tapahtuivat, lensivät vahvan hävittäjäryhmän suojaamat raskaat pommikoneet sekä kuljetuskoneet Oslon yli. Koneet laskeutuivat melkein esteettä Oslon lentokentälle.

Saksalaiset suorittivat suunnitelmiensa mukaiset maihinnousut muissakin norjalaisissa satamissa tai laskivat kohteiden lähelle maahan laskuvarjojääkäreitä. Kohteita olivat Arendal, Kristiansand, Egersund, Stavanger, Bergen ja Trondheim.

 

Kuninkaan pelastuminen

Norjan kuningas Haakon VII pystyi Oslon maihinnousun myöhästymisen seurauksena pakenemaan Elverumiin hallituksensa kanssa. Norjan hallitus siirtyi Lillehammeriin ja päätti jatkaa taistelua. Norjan armeijan ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Otto Ruge, joka oli edeltäjäänsä tarmokkaampi. Norjan senhetkinen 40 000 miehen armeija pantiin liikekannalle. Sen aseistus oli kuitenkin huono.

Norjan kuningasperhe ja hallitus matkustivat laivalla Britanniaan jatkaakseen sieltä sotaa. Lontoossa Norjan kuningas toimi Saksan vastaisen toiminnan symbolina. Työväenpuolueen Johan Nygaardsvold oli koko sodan ajan Norjan pakolaishallituksen pääministeri Lontoossa. Se oli kansainvälisesti tunnustettu Norjan hallitus.

Narvikin taistelun alku

Saksan hyökkäyksen ensimmäinen ryhmä lähti Saksasta 6. huhtikuuta 1940 ja siihen kuului kymmenen laivaston hävittäjää. Kussakin aluksessa oli parisataa 3. vuoristodivisioonaan kuuluneen rykmentin sotilasta, yhteensä noin 1900. Hävittäjäosaston suojana olivat taisteluristeilijät ”Schanhorst” ja ”Gneisenau”.

Osasto läpäisi sumussa ja sakeassa lumisateessa varhain aamulla 9. huhtikuuta Länsivuonon saapuen Olofvuonoon, joka johti Narvikiin. Osasto valtasi vuonossa kolme Norjan laivaston partiovenettä. Yksi niistä ehti lähettää radioviestin rannikkopanssarilaiva ”KNM Norgelle”. Myös toinen norjalainen panssarilaiva ”KNM Eidsvold” sai tiedon. Kumpikin alus valmistautui taisteluun lataamalla tykkinsä.

Aamuyöllä saksalaiset havaitsivat KNM Eidsvoldin, joka ampui varoituslaukauksen. Saksalaiset lähettivät norjalaiseen alukseen neuvottelijan. Neuvottelut eivät johtaneet tulokseen. Poistuessaan aluksesta saksalainen antoi merkin omilleen valoammuksella. Norjalaisen aluksen päällikkö määräsi laivann kääntymään ja lähtemään kohti saksalaisaluksia. Saksalainen ”Wilhelm Heidekamp” laukaisi neljä torpedoa, joista kaksi osui KNM Eidsvoldiin. Ammusvaraston räjähdys katkaisi panssarilaivan kahtia.

Syvemmällä vuonossa olleella KNM Norgella kuultiin räjähdys. Pian kaksi saksalaista hävittäjää ilmestyi pimeydestä. Norjalaisen aluksen päällikkö määräsi tulen avattavaksi, mutta se jäi lyhyeksi seuraavan mennessä kohteen yli. Saksalaisen aluksen laukaisemista torpedoista kaksi osui. Sen seurauksena rannikkopanssarilaiva KNM Norge upposi.

Myöhemmin viisi brittihävittäjää onnistui pääsemään huomaamatta vuonolle Narvikissa. Ne onnistuivat yllättämään viisi saksalaishävittäjää kesken niiden tankkauksen. Meritaistelu jatkui aiheuttaen molemmille osapuolille tappioita.

Liittoutuneiden vastaisku

Hieman myöhemmin 14. huhtikuuta varsinainen liittoutuneiden siirtoarmeija, noin 10 000 miestä, joka muodostettiin alun perin auttamaan Suomea, nousi maihin Namsoksessa, Åndalsnesissa, Ålesundissa ja Moldessa sekä Narvikissa. Joukot olivat huonosti valmistautuneet taisteluun eivätkä yhteydet norjalaisiin toimineet. Liittoutuneiden joukot eivät kyenneet yhteistoimintaan, eikä niitä oltu koulutettu sodankäyntiin pohjoisessa.

Pääjoukko oli brittiläinen 146. Prikaati komentajanaan kenraali Carton de Wiart. Lisäjoukkoina alueelle toimitettiin ranskalaisia alppijääkäreitä ja jonkin verran kevyttä tykistöä. Hyökkäys Trondheimiin alkoi 20. huhtikuuta. Saksan ilmavoimat tukivat jo Trondheimissa olevia saksalaisia joukkoja. Lopulta 30. huhtikuuta raskaita tappioita kärsineet liittoutuneet perääntyivät.

Saksalaiset olivat miehittäneet Narvikin jo heti operaation alussa, mutta heidän puolustuslinjansa kaupungin ympärillä olivat hyvin heikot, ja toukokuun alussa kenraali Eduard Dietlin komentamien saksalaisjoukkojen tilanne alkoi olla Narvikissa todella tukala. Heitä vastassa oleva kenraali Fleischerin komentama Norjan 6. Divisioona oli norjalaisten ainoa mobilisoitu divisioona, ja sitä tukivat brittijoukot. Monien taistelujen jälkeen Dietlin joukkojen rippeet ajettiin pienelle alueelle Njørnefjellin lähelle Ruotsin rajaa.

Liittoutuneen poistuivat Norjasta

Saksan hyökkäys samaan aikaan Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan pakotti liittoutuneet harkitsemaan vetäytymistä Norjasta. Britannia ja Ranska toteuttivat salaisen suunnitelmansa ja norjalaisten yllätykseksi alkoivat vetäytyä rannikolta. Määräyksen siitä antoi senhetkinen laivastoministeri Winston Churchill. Liittoutuneet tyhjensivät Narvikin ja vetivät samalla pois kaikki Pohjois-Norjassa olevat joukkonsa. 

Norjan armeija ei pystynyt jatkamaan taistelua ilman täydennyksiä liittoutuneilta. Siksi sen oli voitoistaan huolimatta antauduttava suojattuaan ensin liittoutuneiden evakuoinnin. Sen vuoksi kuningas käski 9. kesäkuuta norjalaisia lopettamaan taistelun. Taistelu Norjasta oli ohi ja saksalaiset valtasivat pian myös pohjoisimman Norjan.

Lähteenä edelliseen on käytetty mm. Antony Beevorin kirjaa ”Toinen maailmansota” (2012).

Kun liittoutuneet vetivät Narvikista pois loput joukkonsa oli Wikipedian mukaan heitä noin 25 000 miestä ja kalustoa. Koko Norjan valloitukseen käytettiin 10. kesäkuuta mennessä saksalaisia noin 100 000 (tappiot noin 5300), norjalaisia noin 55 000 ja muita 38 000 eli yhteensä 93 000 (tappiot yhteensä noin 6600).

Norjalaisia lentokoneita pakeni

Norja oli ostanut Saksasta 6 kaksimoottorista vesitasoa, joiden tyyppi oli Heikel He 115. Sitä käytettiin torpedopommituksiin, meritaisteluihin, laivasaattueiden suojaukseen ja miinoitukseen. Norjan hallitus antoi 7. kesäkuuta 1940 käskyn kaikkien kuuden koneen paeta Britteinsaarille, mutta yhden koneen huonon teknisen kunnon vuoksi viimeinen niistä lennettiinkin Petsamoon Suomeen Salmijärvelle.

Suomi internoi ja otti sen omaan käyttöönsä ilmavoimille. Se oli tullessaan aseistettu. Se osallistui myöhemmin sotatoimiin Suomessa itärintamalla. Suomalaiset saivat sen lisäksi Saksasta kaksi samanlaista konetta käyttöönsä, joten niitä oli yhteensä kolme.

 - - - - - - - - - - - - - -

Lopuksi on joitakin valokuvia Norjan miehityksestä ja taisteluista.

Saksalaisia sotilaita marssimassa Oslossa 9.4.1940. Kuvan lähde on Wikimedia.

Narvikin edustalla keväällä 1940. Kuvan lähde on cineuroopa.org.

Arkistokuvia Norjan valloittamisesta huhtikuusta kesäkuuhun 1940. Kuvien lähde on Wikipedia.

Norjasta paennut vesitaso Heikel He 115 Suomessa vuonna 1941. Kuvan lähde on Wikipedia.