Kirjailija Lauri Viita

Eino Tienari   11.7.2020

 

Lauri Viita (1916, Pirkkala - 1965, Helsinki) oli runoilija , kirjailija ja kirvesmies. Käytyään keskikoulun ja ensimmäisen luokan syyslukukauden Tampereen klassillisessa lyseossa Viita rupesi isänsä tapaan rakennustyöläiseksi ja kirvesmieheksi. Esikoisteoksen ilmestyttyä v. 1947 hän antautui kokonaan kirjalliselle työlle, ts. vapaaksi kirjailijaksi.

Vuonna 1939 hän solmi avioliiton Kerttu Solinin kanssa. Se päättyi eroon vuonna 1948. Viita oli naimisissa runoilija Aila Meriluodon kanssa vuodet 1948 - 1956. Kolmannen avioliittonsa hän solmi vuonna 1962 Anneli Kuurinmaan kanssa 1962.

Häneltä ilmestyi runokokoelmat ”Betonimylläri” 1947,”Kukunor” 1949, ”Käppyräinen” 1954 ja ”Suutarikin suuri viisas” 1961. Sen lisäksi hän kirjoitti kaksi romaania ”Moreeni”, 1950 ja ”Entäs sitten, Leevi”, 1965. Viimeisen romaanin oli tarkoitus olla kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa, mutta Viita kuuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Se jäi hänen viimeisekseen.

Hän sai elinaikanaan yhteensä 5 kirjallisuuspalkintoa, joista Tampereen kaupungin palkinnon kolme kertaa ja kaksi muuta yhden kerran: Kalevi Jäntin palkinto 1948 ja Aleksis Kivi-palkinto 1956. Lauri Viidan muistoa vaalii Tampereella Lauri Viita-seura. Se pitää yllä hänen lapsuudenkotiinsa perustettua museota.

Marjukka Kaasalainen on kirjoittanut ”Koottujen runojen” (1966) aluksi Lauri Viita-tutkielmassaan mm. seuraavaa:

Romaani Moreeni on kuvaus hänen omasta isästään ja äidistään sekä näiden lapsirikkaasta perheestä, jonka kuopuksessa Erkissä erotamme kirjailijan omat kasvonpiirteet.

Koko Betonimyllärille on ominaista miehinen voima, uho, joka paikoin kiristyy suorastaan ylemmyydentunteeksi. Viita huutaa asiansa julki ja samalla antaa pontta lyömällä saappaallaan tahtia.

Viidan toisessa runoteoksessa Kukunorissa, jonka tekijä itse on määritellyt saduksi ihmislapsille, ambivalenttisuus (kahden vastakkaisen tunteen samanaikaisuus) on konkretisoitunut naisellisen tunteikkaan Kukunorin ja miehisen järkevän Kalaharin hahmoon.

Käppyräinen ja Suutarikin, suuri viisas -kokoelmissa Viidan lyriikan herkkä piirre syvenee. Maailmankatsomus- ja satiirirunot ovat väistyneet. Viidan runo ikään kuin laukeaa. Se näkyy huumorin voitolle pääsynä, runon muuttumisena vapaarytmisemmäksi, ilmavammaksi. ”      

Kädessäni on Viidan "Kootut runot". Valitsen sieltä monien joukosta kaksi runoa, jotka haluaisin kuulla. Valinnan perusteena on niiden ilmentämä kirjoittajansa ammatti.

 

                  TAUKO

Maantie marraskuussa.

Pakkiin taas on kirves jäänyt,

kotiin päin on äijä tää nyt

kessusätkä suussa.

 

Eväänhakuloma.

Vuokrakuitti lompakossa

takaa olotilan, jossa

muijakin on oma.

 

Kitisevä tuli.

Leipää on ja suolasilli,

kakaroitten kurkkupilli

puheesta ei huoli.

 

Tähtiä ei taata.

Pilven alle ei näy niitä; -

ellei omat valot riitä,

täytyy mennä maata.

      

                    KOTI                

Ja niin minä avaan kartan,

olen perusteellinen mies,

ja etsin sopivan järven

ja järvestä sopivan saaren

 

tai niemen, otetaan niemi

olen käytännöllinen mies,

ja niemen länsirantaan

minä selitän hyvän saunan,

 

olen peräti kirvesmies,

ja niemen selkään pirtin

ja pirttiin kalut ja kaikki,

olen vallan mainio mies,

 

ja vaimoni, joka on runoilija,

on ylen onnellinen.

    

KIRJALLISUTTA

Marjukka Kaasalainen: ”Lauri Viita runoilijana” (1964).

Yrjö Varpio: ”Lauri Viita: Kirjailija ja hänen maailmansa” (1973).

Aila Meriluoto: ”Lauri Viita, legenda jo eläessään” (1974).

- - - - - - - -

Tässä on Lauri Viidan runoja joko lausuen tai laulaen. Lopussa on Tampereen kaupungin tekemä filmi Lauri Viidan museosta.

Video n:o 1.  Lauri Viidan runo ” Alfhild” nimimerkki Top08K tulkitsemana (2011).

Video n:o 2.  Sama runo Kaj Chydeniuksen sävellyksenä ja Kai Hyttisen esittämänä lauluna (2015).

Video n:o 3.  Vera Telenius lausuu Lauri Viidan runon ”Luominen”.

Video n:o 4.  Vera Telenius lausuu Lauri Viidan runon ”Lennätinlangat”.

Video n:o 5.  Dokumentti Lauri Viita -museosta hänen poikansa toimiessa kertojana. Se kestää 7 minuuttia.

Kahdessa ensimmäisessä videossa esitetään seuraava Viidan runo omasta äidistään hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Betonimylläri:

 

                     ALFHILD

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

 

Alfhild, hän joka synnytti minut,

 on joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

 

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

 

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

 

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

 

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää - -.

 

- Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa!

Numero 1

Numero 2

Numero 3. Lauri Viita: Luominen

Numero 4. Lauri Viita: Lennätinlangat

Numero 5. Lauri Viidan museo Tampereella.