Leo Tolstoi vanhana lastenlastensa kanssa. Kuvan lähde on sivusto agricolaverkko.fi.

Venäjän kirjailijoita 1800-luvulla

Eino Tienari  12.7.2020   (6.12.2019)

Seuraavassa tulee esiteltäväksi venäläiset kirjailijat Aleksandr Puškin, Nikolai Gogol, Ivan Turgenev, Fjodor Dostojevski, Leo Tolstoi ja Anton Tšehov.

 

Aleksadr Puškin, 1799 – 1837

Aleksandr Sergejevitš Puškin syntyi 6. kesäkuuta 1799 Moskovassa ja kuoli 10. helmikuuta 1837 Pietarissa. Hän oli romantiikan ajan venäläinen runoilija ja kirjailija, jota on pidetty koko venäläisen kirjallisuuden ja sen kultakauden synnyttäjänä.

Koulun jälkeen Puškin heittäytyi elinvoimaiseen ja riehakkaaseen pääkaupungin Pietarin älylliseen nuorisokulttuuriin. Vuonna 1820 hän julkaisi ensimmäisen runoelmansa ”Ruslan ja Ljudmila”, joka aiheutti paljon kiistaa aiheensa ja tyylinsä vuoksi. Vuonna 1820 hänet karkotettiin pääkaupungista, ja hän päätyi Chişinăuhun, jossa hänestä tuli vapaamuurari. Hän pysyi siellä vuoteen 1823 asti ja kirjoitti sinä aikana kaksi romanttista runoa, jotka toivat hänelle laajaa suosiota, ”Kaukasian vanki” ja ”Bahtšisarain suihkulähde”.

Hän kirjoitti kuuluisimman näytelmänsä ”Boris Godunovin” äitinsä maatilalla ollessaan, mutta sai julkaista sen vasta viiden vuoden päästä. Vuonna 1837 Puškin oli vajoamassa yhä syvempiin velkoihin. Puškin haastoi vaimonsa Natalja Gontšarovan väitetyn rakastajan, oman lankonsa Georges d’Anthèsin kaksintaisteluun. Siitä kahden päivän kuluttua Puškin kuoli. Vaimo oli ollut uskollinen. Syynä oli pelkkä harhaluulo.

Häneltä suomennettuja teoksia ovat mm. ”Dubrovskij”, suom. J. A. Hollo (1963), Kirjallisuutta kouluille 5. ”Jevgeni Onegin”, suom. Pirkka Peltola (2009). ”Kapteenin tytär” Karisto (1990). ”Kertovia runoelmia”, suom. Aarno Saleva, Artipictura (1999). ”Muistomerkki: runoja”, suom. Ilpo Tiihonen. WSOY (1999). ”Patarouva ja muita kertomuksia”, suom. Karisto (1980). Kirjailija Hannu Mäkelä on kirjoittanut romaanin ”Pushkinin enkeli” (2013).

Hänen runoihinsa voi tutustua uudesta Olli Hyvärisen suomennoksesta Aleksander Puškin: ”Moskovasta Kaukasukselle Valitut runot 1815-1836” (2018). Kirjassa jokaisen aukeaman vasemmalla puolella on venäjänkielinen runo ja oikealla puolella sen suomennos.

Valitsin kirjasta kaksi runoa. Ne ovat tässä:

           +  +  +  

Vielä puhaltaa hyytävät tuulet,

Tuovat maillemme aamuisin kuuraa,

Vasta paljastui keväiset pälvet,

Nosti esille varhaiset kukat;

Vahankeltaisen ihanan sijan,

Hyväntuoksuisen metisen keljan

Jätti vilkkain tuo mehiläinen,

Lensi varhaisten kukkien luokse,

Kevään tuloa tunnusteli,

Joko saapuisi rakkahin vieras,

Pian vehreiksi saisiko niityt,

Pian palannee tuuheus koivuun,

Esiin puhkeaa tahmeat lehdet,

Alkaa tuoksua kukkiva tuomi.

             +  +  +  

Neitonen katkera itki ja ystävää kiihkeesti moitti:

Nojasi neidon hartiaan mies nuori, nukahti.

Neitonen vaikeni ja vaali kevyttä unta,

Rakkaalleen hymyili läpi kyyneltensä.

Seuraavaksi on ensin kuva Aleksandr Puškinista. Sen jälkeen on kuva kirjailija Nikolai Gogolista, joka esitellään seuraavana.

 

Muotokuva Aleksandr Puškinista. Kuvan lähde on Wikiwnand.com.

Kirjailija Nikolai Gogol. Kuvan lähde on rinatim.com.

Nikolai Gogol, 1809 – 1852

Gogol syntyi Ukrainassa. Toden teolla Gogolin kirjallinen ura käynnistyi, kun hän toimitti kaksiosaisen teoksen ukrainalaisia kansankertomuksia. Niteiden suosio huomattiin Ukrainan lisäksi myös Venäjän kirjallisissa piireissä, ja pian Gogol sai tukijan ja ystävän tuolloin jo nimekkäästä venäläiskirjailija Puškinista.

Hieman myöhemmin Gogol muutti Venäjän silloiseen kulttuurikeskukseen Pietariin, toimi hetken keskiaikaan erikoistuneena historian professorina Pietarin yliopistossa, mutta jätti pian virkansa ja keskittyi yksinomaan kirjoittamiseen.

Gogol on laskettu kirjallisuushistoriassa ensimmäisiin lyhyen proosamuodon eli novellin kirjoittajiin. Erityisen tunnettuja Gogolin novelleista ovat ”Nevan valtakatu”, ”Päällystakki” ja ”Nenä”. Gogolin pitkistä proosateoksista tunnettuja ovat ”Kuolleet sielut” (1842) ja ”Taras Bulba” (1835). Hänen kirjoittamiaan näytelmiä ovat mm. ”Reviisori” (1836) ja ”Pelurit” (1842).

Nikolai Gogolin ”Valitut teokset” (1959) 1. osassa on Jouluyö, Maahisten valtiatar, Taras Bulba, Vanhanajan tilanomistajat, Riita, Nevan valtakatu, Mielipuolen päiväkirja, Vaunut, Nenä, Naimahankkeet ja Päällysviitta. Nikolai Gogolin Valitut teokset 2. osassa on Reviisori ja Kuolleet sielut.

Elämänsä loppupuolella Gogol tuli voimakkaasti uskonnolliseksi ja hylkäsi lopulta kirjallisen uransa uskonnon hyväksi hieman ennen kuolemaansa Moskovassa.

 

Kirjailija Ivan Turgenev, 1818 – 1883

Ivan Sergejevitš Turgenev syntyi 9. marraskuuta 1818 Venäjällä ja kuoli 3. syyskuuta 1883 Ranskassa. Hän oli venäläinen kirjailija ja runoilija, joka tunnetaan parhaiten kertomuksistaan ”Metsämiehen muistelmat” sekä romaaneistaan ”Isät ja pojat” ja ”Aateliskoti”.

Turgenev syntyi varakkaaseen perheeseen, mutta kärsi tunteellisen ja väkivaltaisen äitinsä kohtelusta koko lapsuutensa. Tavallisen aatelisen peruskoulutuksen jälkeen Turgenev opiskeli Pietarin sekä Berliinin yliopistoissa. Toisin kuin suuret aikalaisensa Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski, Turgenev ei käsitellyt töissään uskonnollisia aiheita. Tämä johti kohtalaisen viileisiin suhteisiin näitä kirjailijakollegoita kohtaan.

Turgenev asui 1850-luvulta lähtien enimmäkseen Ranskassa, jonne hän muutti rakastamansa naisen perässä. Samalla hän levitti venäläisen realismin vaikutteita Länsi-Euroopassa. Tuona aikana hän myös tutustui yhdysvaltalaiseen Henry Jamesiin, joka käänsi hänen teoksensa ”Nov” englanniksi nimellä ”Virgin Soil”, tehden Turgenevia tunnetuksi englanninkielisessä maailmassa. Tässä on eräitä hänen suomennettuja teoksiaan:

Tarpeettoman ihmisen päiväkirja” (1850). Suomennettu 1980 ja 2000. ”Metsämiehen muistelmia” (1852). Suomennettu 2000. ”Kohtaus” (1858). Suomennettu 1957. ”Aateliskoti” (1859). Suomennettu 1964. ”Ensirakkaus” (1860). Suomennettu 2001. ”Isät ja pojat” (1862). Suomennettu 1963 ja 2005.

Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmat on edelleen kertomaperinteen helmiä. Sen tarinoissa välittyy modernia aikaa edeltävä maaorjien ja talonpoikien uskomusmaailma, sekä hienostunut suhde luontoon. Venäjän kansa oli paljolti lukutaidotonta, mutta heidän herransa taas olivat usein ranskaa puhuvia eurooppalaismielisiä liberaaleja. Niinpä slavofiilien ja länsimielisten debatti oli jyrkkä: venäjämielisten katsottiin ihannoivan sivistymättömyyttä ja eurooppalaismielistentaas aristokraattisuutta.

Vaikka häntä muistetaan Suomessa vähemmän nykyään, hän oli 1800-luvulla hyvin tunnettu kirjailija ja venäläisyyden edustaja Euroopassa. Hänen teoksensa vaikuttivat moniin hänen jälkensä tulleisiin venäläisiin kirjailijoihin.

Seuraavaksi on ensin kuva Ivan Turgenevista ja sen jälkeen Fjodor Dostojevskin haudasta

A.I. ja L.I. Kurakovskin yhdessä tekemä maalaus Turgenevista. Kuvan lähde on neh.gov.

Dostojevskin hauta.

Kirjailija Fjodor Dostojevski, 1821 – 1881

Dostojevskin esikoisteos ”Köyhää väkeä” oli sensaatio Pietarissa kesällä 1845. Ujosta ja hiljaisesta miehestä tuli hetkessä kirjallisten salonkien suosikki. Talvella 1849 Dostojevski pidätettiin yhdessä kolmenkymmenen muun nuoren radikaalin kanssa. Rangaistuksena oli ensin kuolemantuomio, joka peruttiin. Sen jälkeen hän ja hänen ystävänsä joutuivat kaikki Siperiaan, jossa hän joutui elämään neljä vuotta epäinhimillisissä oloissa. Muihin vankeihin ja rikollisiin tutustuminen sai Dostojevskin näkemään entistä selvemmin yhteiskunnallisen vallan rakenteet.

Vuoden 1864 aikana hänen Maria-vaimonsa ja Mihail-veljensä kuolivat. Hän eli surun vallassa, kykenemättä kirjoittamaan ja velat kasvoivat hallitsemattomiksi. Tämän surun keskellä Dostojevski kirjoitti kuitenkin merkittävän teoksen ”Kellariloukko” (1864). Dostojevski pakeni suruaan ja velkojaan ulkomaille, mutta sortui uhkapeliin ja menetti loputkin rahansa. Hän pyysi kustantajaltaan ennakkoa uutta romaani-ideaansa vastaan. Kirjoitustyönsä avuksi hän palkkasi itselleen nuoren Anna-nimisen puhtaaksikirjoittajan.

Pian he menivät naimisiin ja tämä kirjoittajapari onnistui yhdessä 1860-luvun lopulla tuottamaan mestarilliset romaanit ”Rikos ja rangaistus” (1866) sekä ”Idiootti” (1869). Myöhemmin hän kirjoitti myös romaanin ”Riivaajat” (1872). Dostojevskin viimeistä kirjaa ”Karamazovin veljekset” (1880) pidetään hänen suurimpana teoksenaan.

Vuonna 1880 Dostojevski sai kunnian pitää puheen Puškinin patsaan paljastusjuhlassa Moskovassa. Vaikka Dostojevski oli kotimaassaan tunnettu jo elinaikanaan, varsinaisen maailmanlaajuisen kuuluisuuden hän kuitenkin saavutti vasta kuoltuaan. Dostojevski kuoli 28. tammikuuta 1881 Pietarissa.

Edellä oleva perustuu suureksi osaksi Jyväskylän yliopiston kirjasampo.fi -sivuston artikkeliin Dostojevskista.

Kirjailija Leo Tolstoi, 1828 – 1910

Leo Tolstoi on yksi tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista. Tolstoin tunnetuimpia teoksia ovat ”Sota ja rauha” (1865–1869) sekä ”Anna Karenina” (1875–1877). Tyyliltään hän edustaa realismia.

Sota ja rauha on venäläisen Leo Tolstoin suurteos. Maailmankirjallisuuden merkittävimpiin kuuluva teos on 1500-sivuinen historiallinen aikakirja vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan. Se on myös läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta.

Anna Karenina on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin romaani. Kirja kertoo kahdesta romanssista: ensinnäkin Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisen lemmentarinan ja toiseksi Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisemman tarinan. Kirja sijoittuu Pietarin ylhäisiin seurapiireihin, ja rivien välistä voidaan lukea yläluokan valheelliseen elämään kohdistuvaa arvostelua.

Lev Nikolajevitš Tolstoi syntyi Jasnaja Poljanassa, suurella sukutilalla, joka sijaitsi Tulan kuvernementissa Venäjällä. Hänen isänsä oli kreivi Nikolai Tolstoi ja äitinsä ruhtinatar Maria Volkonskaja. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan nuori ja sukulaiset kasvattivat sen jälkeen häntä. Tolstoi kirjoittautui Kazanin yliopistoon. Hän vaihtoi kielten opiskelun lakitieteeseen eikä lopulta koskaan saanut opiskelujaan päätökseen.

Hän värväytyi pelivelkojen takia armeijaan ja otti osaa Krimin sotaan. Hän teki kaksi Euroopan matkaa ja vakuuttui länsimaiden rappiosta. Sen jälkeen hän vetäytyi sukutilalleen, omistautui kirjalliselle toiminnalle ja maatyöläisten olojen parantamiseen.

Hänen suomennettuja muita kuin edellä mainittuja teoksiaan ovat mm. ”Lapsuus”, Poikaikä”, ”Nuoruus”, ”Kasakat”, ”Kuolema”, ”Ylösnousemus” ja ”Hadži Murat”.

Tolstoin kirkkoon kohdistama arvostelu johti siihen, että synodi 1901 julisti hänet harhaoppiseksi ja Tolstoi erotettiin kirkosta. Leo Tolstoi oli todennäköisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa. Tunnetuin tolstoilaisuuden kannattaja Suomessa oli Arvid Järnefelt.

Jasnaja Poljana (suom. Kirkas metsäaukio) oli kirjailija Leo Tolstoin koti, jossa hän syntyi ja eli, ja johon hänet on haudattu. Nykyisin se on hänelle omistettu museo. Jasnaja Poljana sijaitsee Venäjällä noin 200 km Moskovasta etelään ja 12 km Tulasta etelälounaaseen.

 

Anton Tsehov, 1860 - 1904

Anton Pvlovts Tshehov syntyi 29. tammikuuta 1860 Tagarogissa ja kuoli 15. heinäkuuta 1904 Badenweierissa. Hän oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novelli- ja näytelmäkirjallisuutta. Niitä on julkaistu paljon suomeksi.

Aluksi hän kirjoitti novelleja, pakinoita ja humoristisia kertomuksia. Niiden kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma oli uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tsehovin kerronta on puolueetonta, on objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja tarkkaa. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.

Tsehov siirtyi novelleista myös näyttämötaiteen pariin ja kirjoitti esikoisnäytelmänsä "Platonov" vuonna 1878. Sitä ei aikanaan esitetty, ja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu "Lokki". Tämän jälkeen tsehovilaiset näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa menestystä.

Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät "Vanja-eno" 1900, "Kolme sisarta" 1901 ja "Kirsikkapuisto" 1904.

Vuonna 1901 Tsehov solmi avioliiton Moskovan Taiteellisen Teatterin näyttelijättärne Olga Klipperin kanssa. Vuonna 1904 Tsehov oli hoidettamassa tuberkuloosiaan Badenweierin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa.

Anton Tsehovin muistomerkki löytyy nykyäänkin Badenweilerissa.

                                                   +   +  +  +

Tämä 2. osa loppuu tähän. Seuraavassa 3. osassa, joka ilmestyy myöhemmin, kerrotaan 1900-luvun kuuluisista venäläisistä kirjailijoista.

- - - - - -

Seuraavaksi on kuva kirjailja Anton Tšehovista

Kirjailija Anton Tšehov. Kuvan lähde on kobo.com.