Runoilija Katri Vala

Eino Tienari   6.8.2020    / runotekstejä lisätty 7.8.2020 

Katri Vala (1901-1944) oli kansakoulunopettaja. Hän oli myös kiitetty ja kiistelty runoilija. Kiistat käytiin 1920-luvulla puhtaasti kirjallisella tasolla, kun Katri Valan vapaarytmisten runojen muoto sai liikkeelle sekä hyväksyvät ihailijat että kiivaat vastustajat. Myös värikäs ja loisteliaita runokuvia viljelevä tyyli jakoi lukijat ja arvostelijat kahteen leiriin. 1930-luvulla taistelu Katri Valan lyriikasta muuttui poliittiseksi, kun hän läheni vasemmistoa, ja se näkyi myös hänen runoistaan.

Koottujen runojen suojapaperissa on kuva lyyrasta ja laakeroidusta naisprofiilista loimuavien tulenliekkien keskellä. Runoilijan kuoleman jälkeen ystävät toimittivat muistojulkaisun, joka sai nimekseen Katri Vala - tulipatsas. Tulen liekit sopivatkin kuvaamaan runoilijan lyhyttä, intensiivistä elämää, mutta ne symboloivat myös hänen laatuaan sekä taiteilijana että taistelijana. Hän halusi elää lyhyen ja tulenlieskan kaltaisena palavan elämän.

Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 Porvoossa ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Vuosina 1922–1928 hän työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa ja Askolassa.

Hän solmi Ranskan matkansa jälkeen Helsingissä avioliiton vasemmistoradikaali Armas Heikelin kanssa vuonna 1930. Vuotta myöhemmin hän synnytti ensimmäisen lapsensa, mutta tyttövauva eli vain pari tuntia. Menetys aiheutti Valalle syvän masennuskauden, joka näkyy myös hänen runoissaan. Hänen toinen lapsensa Mauri Henrik Heikel syntyi vuonna 1934. Vuosina 1935–1937 Vala toimi opettajana Lauritsalassa. Pahenevan tuberkuloosin ja taloudellisten ongelmien vuoksi hän muutti 1940 Ruotsiin, missä myös hänen nuorempi veljensä kirjailija Erkki Vala asui.

Katri Vala kuoli tuberkuloosiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 vain 42-vuotiaana. Hänet tuhkattiin kesäkuussa tukholmalaisessa krematoriossa, jossa pidettiin myös hautajaiset. Uurna siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi.

Katri Valan julkaisuja ovat Kaukainen puutarha, 1924. Sininen ovi: Runoja, 1926. Maan laiturilla: Runoja, 1930. Paluu: Runoja. Pesäpuu palaa, 1942. Postuumi teos Kootut runot, 1945.

          Kirjallisuutta

Mikkanen, Raili: Runokirje. Kertomus nuoresta Katri Valasta, 2005.  Paavolainen, Olavi (toim.): Katri Vala – tulipatsas,  Muistojulkaisu, 1946.  Saarenheimo, Kerttu: Katri Vala: Aikansa kapinallinen, 1984.  Kansallisbiografia verkossa: Vala, Katri.

 

       Aurinko laskee 

Huohottavana, säteilevänä, 

punaisena ja kylmänä

katsot sinä, aurinko, maata, 

jonka yli valkohehkuisena kiisit

korkealle kohoten.

 

Suuren meren taakse sinä lasket, 

jonka rannalla minä seison

pienenä ja yksinäisenä.

 

Oi sinä kuuma ja ihana, 

oi sinä punainen ja kylmä,

minun sydämeni paleltuu murheesta, 

kun sinä minut noin jätät!

Katso, kuinka minä värisen,

katso, kuinka käteni sinua kurkoittavat,

kun sinä viet pois säteesi ruumiiltani,

kun sinä lakkaat sieluuni paistamasta!

 

Oi sinä jumalallinen!

Tartu näihin kalpeisiin käsiin,

vedä minut viininpunaisen meren yli 

polttavaan sydämeesi,

jotta seuraisin sinua sinne, minne menet –

suuren meren taakse!

 

Seuraavan runon selitystä: Faunilla on  Kreikan ja Rooman mytologiassa pukimsorkat ja usein myös häntä. Fauni on puoliksi ihminen (yläosa) puoliksi vuohi (alaosa). Fauni on luonteeltaan iloitteleva.  Nympfit eli luonnottaret ovat aikanaan synnyttäneet oman palvontakulttinsa. Nympfi on aina säteilen ja viekottelevan kaunis. Jos ihminen näkee nympfin, hän joutuu täydellisesti hämen valtaansa, samoin kuin seireenienkin kanssa.     

 

          Faunit 

Neljä nuorta faunia 

loikoi sinisillä rypälekasoilla.

Heidän yksinkertaiset silmänsä 

olivat ajattelua täynnä.

He miettivät elämän salaisuutta 

tuijottaen ankarasti kavioihinsa.

 

Metsässä oli hiljaista ja helteistä. 

Aurinko paloi kuin tuliroihu.

Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitse

selvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.

Mutta vanha fauni nukkui 

karvaiset jalat lähteessä

ja hymyili. 

Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmenöistä.

 

Silloin ponnahti notkea nymfi 

mietiskelijäin ylitse,

ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,

kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.

Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessansa.

 

Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoista

valui monta pientä tuoksuavaa puroa lähteeseen,

jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa.

 

            Kesäyö

Kukkii valkea kirsikkapuu,

haihtuu lämpöön hento kuu

yössä kultavassa.

Idässä pilvi punertuu.

 

Sylis on pesä, lämpöiset

liitävät ripsies perhoset

kasvojeni yli.

Askeleitako kuuntelet?

 

Lähtikö kaukaa astumaan

pieni valtias maailmaan?

Varistaako tielleen

kirsikanoksat kukkiaan?

 

                +   +   +

Olen valinnut kuunneltavaksi seuraavat 6 videota. Jouduin karsimaan saadakseni parhaat mukaan. Niitä olisi ollut enemmän tarjolla.

Video 1: Maan laiturilla, lausuja Hillevi Kilpeläinen.

Video 2:  Kukkiva maa, lausuja Mari Naumala.

Video 3:  Sininen aamu, lausuja Maija Piitulainen, musiikin säestämänä. Sen edellä on sama runo kirjoitettuna videon kuulemisen helpottamiseksi.

Video 4:  Onnellinen hetki, laulaja ja laulun säveltäjä Päivi Heikura-Gullsten. Videon ruudulla näkyy runo kirjoitettuna lausunnan tahdissa.

Video 5:  Pajupilli, lausuja Jorma Pollari.

Video 6:  Kesä Sörnäisissä, laulaja Harri Saksala ja säveltäjä A. Isku.

 - - - - -

Videoiden jälkeen on kuva Katri Valasta oman runokoelmansa kannessa.

1. Katri Vala: Maan laiturilla, lausuja Hillevi Kilpeläinen

2. Katri Vala: Kukkiva maa, lausuja Mari Naumala

               Sininen aamu

Sininen aamu, sininen aamu!

Aurinko singahtaa kuin punainen suihku

huurteisen koivun pyöreästä maljasta.

 Olentoni lävistää leiskahtaen

ihana sininen miekka.

 

Oi valkeus, säteilevä valkeus!

Valkeus humahtaa lävitseni kuin lintuparvi.

 Pieni hömötiainen,

sinun hurmaantuneessa viulussasi

 on vain yksi kieli:

sininen latu vuorelle,

 joka on tänään minulle tie.

3. Katri Vala: Sininen aamu, lausuja Maija Piitulainen

4. Katri Vala: Onnellinen hetki, laulaja Päivi Heikura-Gullsten

5. Katri Vala: Pajupilli, lausuja Jorma Pollari

6. Katri Vala: Kesä Sörnäisissä, laulaja Harri Saksala

Runoilija Katri Vala.