Martti Haavio. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.​

Martti Haavio. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.​

Kirjailija Martti Haavio / P. Mustapää

Eino Tienari      3.9.2020         päivitetty 28.9.2021

Yksi kadonnut runovideo on palautettu takaisin.

Martti Haavio syntyi vuonna 1899. Kiinnostus kansanrunouteen ja kirjoittamiseen syttyi jo koulupoikana. Haavio aloitti suomen kielen, kirjallisuuden ja kansanrunouden opinnot Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa syksyllä 1918. Hän kirjoitti kuvauksia opiskeluvuosistaan päiväkirjoihin, kirjeisiin ja muistelmakirjaansa "Nuoruusvuodet: kronikka vuosilta 1906–1924" (1972).

Haavio oli aktiivisesti mukana opiskelijajärjestötoiminnassa ja kirjoitti säännöllisesti Ylioppilaslehteen ja teki väitöskirjaa muiden töiden ohessa. Haavion ensimmäinen vaimo oli vuodesta 1929 kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi. Elsa kuoli 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960.

Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Hän julkaisi 1920-luvun aikana useita runoja ja novelleja salanimellä P. Mustapää. Haavio työskenteli kustannustoimittajana WSOY:n palveluksessa vuosina 1924–1931. Siirtyminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon johdatteli häntä tieteelliselle uralle. 1930- ja 40-luvuilla Haavio julkaisi kuitenkin vielä runsaasti lastenkirjoja.

Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päiviä.

 

Runoteoksia:

Laulu ihanista silmistä (1925).  Laulu vaakalinnusta (1927). 

Jäähyväiset Arkadialle (1945).  Koiruoho, ruusunkukka (1947). 

Linnustaja (1952).  Tuuli Airistolta (1969).

Kootut runot. 3., lisätty painos (1969).

Kirjallisuutta: 

Martti Haavio: Me marssimme Aunuksen teitä (1969)

Marti Haavio: Nuoruusvuodet (1972)

Raija Majamaa: Haavio, Martti (1899–1973). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 

375humanistia.helsinki.fi-sivustossa artikkeli "P. Mustapää = Martti Haavio".

  - - - - - -

Aurinko pilkistää pilven takaa lumiseen metsään

 

      Siis lähde linnuntietä

      jos joudat, kulkemaan,

      ja juhlahetki vielä  

     kun saavut linnuntietä 

     metsään tuuheaan.

 

      Juupelijuhla varmaan

      metsän salissa on:

      näet pilven takaa harmaan

      pilkistelevän armaan

      iloisen auringon

 

     On koivun harsohameen

     vyö vanhaa-hopeaa.

     Näet liekehtivän lameen

     sen rinnoilla. Ja kameen,

     jota katsella kannattaa.

 

     Parhaisiin pyntätyllä

     karakakuusella

     on, oireellista kyllä,

     valkoinen frakki yllä

     ja stormari korkea.

 

      Pane pois tuo murheen takki:

      se ei istu ollenkaan,

      pue yllesi riemun frakki,

      ota päähäsi onnenlakki

      ja yhdy iloitsemaan.

                 Muistelma illasta Syvärin rannalla

Tsasounan varjo punaista taivasta vasten,

 punainen vesi tai veri tai punaviini,

ja virrassa lotja, vaan lotja on upoksissa.

 Näin jatkoi eversti Saura - me kuuntelimme -:

"ja komentajan on tappanut harhaluoti

 ja Podporozen luona on taisteluita.

Nyt tiedätte tämän. Mennään."

 Menimme siis.

 

Ja virrassa lotja, vaan lotja on upoksissa,

 ja lotjassa viini, se sukellettiin

pullolta pullo,

 pikari pikarilta,

kuin rubiinit pikarit.

Me joimme puoli pulloa, tuskin sitä

hänen muistolleen, jonka tappoi harhaluoti,

 palautimme pikarit.

 

Tsasounan varjo punaista taivasta vasten,

punainen vesi tai veri tai punaviini.

Ja eversti Saura on kuollut, ja Paavolainen

ja Yrjö Jylhä ja Varjonen, ystäviäni,

ja Gunnar Johansson, minun komppaniastani,

hän joka kirjoitti:

"Vi ville inte dö."

          Aamulypsyn aikaan

 

Ja Lindblad soitti. Pitkin yötä

 se laulu liiteli tuulen myötä.

 

 Ja mennessänsä nukkumaan

 hänen impensä kuuli sen luhdissaan.

Hän huokasi hentoisin väristyksin

ja alkoi tajuta: Lindblad yksin

voi häntä hellimmin rakastaa.

Ja kun jo uinaili taivas, maa, 

hän valvoi vielä. Ja aamu koitti,

ja usva häipyi ja valo voitti.

 

Niin nähtiin neidon kalpean

 sinä aamuna lypsylle nousevan.

Oi aamua suloista, kesäkuista!

Miten soivat hopeahuilut puista,

miten perhosbaletti niitulla tanssi,

miten hohti heleä lemmikkikranssi!

Miten lehmien yninä onnellinen

 soi takaa veräjänriukujen!

 

Ja kun hän lypsi lehmiään

 soma ajatus täytti immen-pään.

Ja immenmielestä penseys suli 

ja immensydämen täytti tuli,

ja kämmenin äkkiä-hehkuvin

 hän tempasi kuohuvan ämpärin

ja kuljetti tonkalle. Vasikat

hänen kiirettänsä katselivat:

miten juoksujalassa aitalleen

 hän palasi.

 

Kahteen kyyhkyseen

 hän itsensä vertas ja Lindbladin --

sillä takana puimaliiterin

hän kuuli kyyhkysten kujertavan

yläoksilla kukkivan pihlajan -- .

 

Ja luhdin nurkassa hämärän

 kaks sanaa pientä kirjoitti hän,

ja salaa, kulkien varovasti

 hän saapui Lindbladin pirtille asti,

ja oven raosta lippusen heittäin

 hän pakeni, itsensä viisaasti peittäin.

 

Näin aikaan aamulypsyn saavat

 siis lääkityksen Lindbladin haavat.

Hän surren valvoo. Ja enkeleitä

siis kuljeskelee pitkin teitä

ja katveesta paratiisiin tarhain

 he saapuvat ihmisten ilmoille! -- Varhain

hän sitten nousee. Ja annas olla

on ohjekortti permannolla.

 

Tämän proosallisesti sanoa voi,

 mutta samalla Siionin musiikki soi

ja hietahöyryllä Kidronin ojan

 voi nähdä laulavan keruubipojan,

ja yrttitarhassa Jerikon

punaruusu kukkaan puhjennut on.

 

-- Niin: ruumiillisesti on Lindblad tässä

tuvan keskelle sängystä siirtymässä.

Vaan sielu on riemuiten kohonnut maasta

 ja nauttii hurmasta autuaasta.

 

 - - - - - - - - - - - -

Edellä kaksi ensimmäistä runoa olivat kokoelmasta "Tuuli Airistolta". Kolmas runo oli kokoelmasta "Koiruoho, ruusunkukka".

Seuraavassa on perhevalokuva Martti Haavion perheestä 1940-luvulta.

Sen jälkeen on 8 videota, joissa kukin runo on selitetty videon alareunassa. Tein taiteellisen karsinnan, sillä tälle runoilijalle on tehty todella paljon lauluvideoita. Hän tuntuu olevan säveltäjien, ei lausujien suosikki. Numerointi on 2...10 yhden  poisjääneen videon takia. Video numero 2 on Eeva-Maria Söderbergin lausuma runo "Ihana aika, oi", joka palautettiin takaisin syyskuussa 2021.

Lisäsin loppuun vielä 2 runoa. Niistä ensimmäinen on kokoelmasta JÄÄHYVÄISET ARKADIALLE valittu runo "Sammakon virsi sateen aikana". Sen jälkeen on viimeisenä kokoelmasta KOIRUOHO, RUUSUNKUKKA läkkiseppä Lindbladista kertova runo "Dolce Far Niente".

Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio perheineen. Kuvan lähde on Wikipedia.

Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio perheineen. Kuvan lähde on Wikipedia.

Video 2. "Ihanain aika, oi" - Lausuja on Eeva-Maria Söderberg.

3. "Viimeisestä illasta" -- säveltäjä Unto Mononen, laulaja Mikko Perkoila

4. "Sydämet" -- säveltäjä Kaj Chydenius, laulu Kai Hyttinen ja Tukka Leppänen

5. "Tein lasinkuultavan laulun" -- säveltäjä Kaj Chydenius, laulaja Taru Nyman

6. "Sade" -- säveltäjä Kaj Chydenius, laulaja Taru Nyman

7. "Ruusunnuppujen aikaan" -- säveltäjä Kaj Chydenius, laulajat Taru Nyman, Kaj Hyttinen ja Tuukka Leppänen

8. "Kyläkahvilan edessä" -- säveltäjä Kaj Chydenius, laulaja Tuukka Leppänen

9. "Vain pieni kansanlaulu" -- säveltäjä Sulho Ranta, laulaja Mauno Koivisto

10. "Sininen uni" -- säveltäjä Tapio Rautavaara, laulajat Suvi Teräsniska ja Arttu Wiskari

         Sammakon virsi sateen aikana

 

   Hyppien, tanssien kuljen / polkua varjoisaa,

   polkua metsän halki, / polkua metsän taa,

   niitylle huikaisevalle / kurjenpolvien,

   niitylle härjänsilmäin, / varsakellojen.

 

   Autuas, autuas ilta, / autuas ilta nyt on.

   Päivällä paahtava helle, / autere auringon

   yllä janoisten kukkain, / harmajan-valkeain,

   kalvaitten härjänsilmäin, / kellojen kumartavain --

 

   vaan nyt pilvistä vesi / tihkuu ja salama lyö --

   autuas, autuas ilta, / onnellisuuden yö.

   Kosteus vyöttää niityn / mättäät raukeat,

   lammikko alhossa kiiluu, / puroset porisevat.

 

   Lammikko alhossa kiiluu: / kristallivettä on tää!

   Täyttynyt toiveuni, / kelpaa hengittää!

   Elämänlähteelle, veljet, / sirkka ja mettinen!

   Vedelle simaiselle / viritän ylistyksen.

 

   Rypien, ryypäten vettä / kasteenraikasta, näin

   vedessä simaisessa / villisti temmeltäin

   persoonallisen virren, / sammakon virren teen.

   Veljet alusta jälleen, / veljet uudelleen!

 

   Hyppien, tanssien kuljen etc.

                                  +    +    +

 

                 DOLCE FAR NIENTE

 

   Nyt läkkiseppä Lindblad / on pihassa pitkällään,

   hän makaa, ruohomätäs / tuuhean alla pään,

   ja vihreä on raiti -- / hoi herhiläiset, vaiti!

   Hän miettii yksinään.

 

   Hän on filosofi, Lindblad, / joka tuntee elämän,

   sen kaksi eri puolta, / kolkon ja lempeän,

   hän tuntee surun harmaan / ja tuntee ilon armaan,

   niin, nepä tuntee hän.

 

   Vaan tänään, herra Lindblad, / hehkussa auringon

   saat maata, tupakoida -- / ja ilo luonas on.

   Näät ylläs taivaan sinen, / ja olet onnellinen,

   et yhtään onneton.

 

   Ja savukkees kun sammuu, / sytytä uusi siis --  

   ja samoin viikon päästä / voit palata unelmiis.

   Niin, viikon taksvärkkina / on sulla läkki, tina, 

   vaan niistä, Lindblad, viis.

 

   Niin makaat, kisailua /perhosten seuraillen

   ja hengittäen syvään / tuoksua kukkasten.

   Elämän nurjaa puolta / et muistakaan nyt, huolta

   maanantain, huomisen.

 

   Ja sitten nukut, Lindblad. / Savukkees putoaa.

   Ja sitten peityt, Lindblad, / noin, unen verhon taa.

   Niin, Lindblad, onnekkaassa / viipyä unen maassa

   vain filosofit saa.

 

                       ---  loppu  --- 

 

 

 

Jaa tämä sivu