Runo: Kengännauha

Eino Tienari   7.9.2020          

Aloitin elämäni ensimmäisen kirjoittajakurssin v. 2002 syksynä Oulu-opistossa. Siellä kirjoitettiin sekä suorasanaista proosaa että runomittaista runoa. Tämä on yksi ensimmäisiä kurssilla kirjoittamiani runoja.

 

             KENGÄNNAUHA

 

On hankala olla kengännauha,

 kun saa olla aina kylmässä

tai märässä tai tuulessa.

Joskus loiskuu kurakin päälle.

 

Kun jalkoihin laitetaan kengät,

 joissa on kengännauhat, niin

vedetään nauha joskus niin kireälle,

 että se on vähällä katketa.

 

Joskus solmu tulee liian kireälle,

 niin että se ei enää aukea.

Joskus solmu on liian löysä ja se

on kumarruttava kesken kävelyn sitomaan.

 

Kengännauhoja on kaksi: toinen

 on vasemmassa ja toinen oikeassa kengässä.

Jos kengännauha menee poikki, niin

 kuitenkin toinen jää ehjäksi.

 

Laitetaanko ehjä nauha sen jälkeen

roskiin vai vaihdetaanko vain toinen?

Sen jälkeen voi näissä kengissä

olla eripariset erilaiset nauhat.

 

Sellaista on olla kengännauha.