Kersantti kävi tarkastamassa

Eino Tienari.    25.9.2020

Kirjoitettu vuonna 2005 Oulu-opiston kirjoittajakurssilla. 

 

            Kersantti kävi tarkastamassa

Sotamies istui korsussa. Ulkona oli kylmää. Siellä oli ainakin kymmenen astetta pakkasta. Hän otti kirjeen kirjoitusta varten paperia ja kynän esille. Muistui mieleen koti siellä Pohjois-Suomessa. Hän aloitti kirjoittamisen näin:

    -  "Olen rajalla. Jos kohottaudun juoksuhaudasta, niin saatan nähdä vihollisen kiväärin piipun tai lakin. Minua ei pelota olla täällä . . ."

Ovelta kuului kolinaa. Joku astui korsun ovesta sisään. Se oli kersantti.

     Kers. :  Saapa nähdä, hyökkääkö vihollinen tänään tai huomenna. Jaaha, vai sotamies kirjoittaa kotiväelle.

    Sotam.:  Kyllä kirjoitan, herra kersantti. On se hyvä, kun kotona on vaimo, jolle voi täältä löhettää postia.

    Kers.:   Onko sotamies kotoisin jostain Kainuusta?

    Sotam.:  Herra kersantti. En ole Kainuusta, vaan pohjoisempaa. Olen Pudasjärveltä. Se on Kuusamon ja Oulun puolivälissä.

    Kers.:  Vai sieltäpäin Suomea sitä ollaaan. Onko siellä ollut metsässä petoja?

    Sotam.:  Kyllä on ollut, herra kersantti. Siellä on käynyt sekä susia että karhuja.

    Kers.:  Vai niin. Täällä luotien ja ammusten keskellä eivät pedot pysy kovin kauan hengissä.

    Sotam.:  Eivät pysy, herra kersantti.

    Kers.:  No, onko perheen kanssa ollut ongelmia?

    Sotam.:  Olihan sitä kerran, herra kersantti. Eräänä syksynä poikani Pekka katosi ja vanhempi veli Timo lähti häntä etsimään.

    Kers.:  No eihän tuo ole vielä kummallista.

    Sotam.:  Ei se vielä ollut mitään, herra kersantti. Mutta kun kumpikaan pojista ei tullut takaisin, niin vielä vanhempi veli Jaakko lähti etsimään heitä molempia.

    Kers.:  No, löytyivätkö kadonneet veljekset?

    Sotam.:  Eivät löytyneet, herra kersantti. Siksi lähetin heidän sisarensa Marjukan hakemaan heitä.

    Kers.:  Sisar varmaankin löysi heidät?

    Sotam.:  Eipä löytänytkään, herra kersantti. Sisarkaan ei palannut. Siksi lähetin hänen vanhemman sisarensa  Erjan hakemaan komea veljeään ja yhtä sisartaan.

    Kers.:  Miten sisaren kävi? 

    Sotam.:  Ei yhtään paremmin, herra kersantti. Häntä ei kuulunut takaisin. Siksi pyysin vanhinta sisarta Annikkia lähtemään heidän peräänsä.

    Kers.:  Onnistuiko tämä sisar?

    Sotam.:  Ei onnistunut, herra kersantti. Siksi lähetin nuorimman sisaren Sinikan heidän jälkeensä.

    Kers.:  Nuorin sisar ei tietenkään löytänyt heitä?

    Sotam.:  En tiedä löysikö, herra kersantti. Häntäkään ei kuulunut takaisin. Siksi lähetin viimeisen jäljellä olevista lapsista heidän jälkeensä. Tämän lapsen nimi oli Heikki.

    Kers.:  Teillä oli siis kahdeksan lasta yhteensä?

    Sotam.:  Niin oli, herra kersantti. Kukaan heistä ei näyttänyt palaavan kotiinsa.

    Kers.:  Mitä sitten teitte?

    Sotam.:  Lähdin itse hakemaan heitä, herra kersantti.

    Kers.:  No, miten se lasten etsiminen onnistui?

    Sotam.:  Kyllä se lopulta onnistui, herra kersantti. Löysin koko lapsijoukon pienen matkan päästä metsästä syömässä mustikoita. Mustikat olivat kypsiä.

    Kers.:  Varmaankin maistoitte niitä marjoja itsekin?

    Sotam.:  Kyllä maistoin, herra kersantti.

    Kers.:  Koska lapset löytyivät turvallisesti metsästä, niin taidanpa jatkaa tarkastuskierrosta. Tässä korsussa kaikki näytti olevan kunnossa.

    Sotam.:  Kaikki on toistaiseksi hyvin, herra kersantti. Kunhan vain vihollinen ei hyökkäisi yllättäen.

    Kers.:  Samaa toivon minäkin. Jatkakaa, sotamies.

                                         +    +    +    +