Eino Leino nuorena. Kuvan lähde on yle.fi.

Eino Leinon elämänkerta

Eino Tienari     28.11.2020

Johdanto

Eino Leinon elämän vaiheet käydään läpi vuosi kerrallaan. Teksti perustuu pääasiassa Hannu Mäkelän kirjaan ”Eino Leino, Laulun lapsi” (1983). Osa tiedoista on otettu muualta. Eino Leinon tuotannosta romaanit, käännöstyöt ja kirjoitetut näytelmät jätetään tästä selostuksesta pois. Ne kuitenkin osoittivat hänen ahkeruuttaan ja työn sujumista.

Lopuksi on samanaikaisesti kuunneltavissa kolme laulua ja luettavissa niiden runot: ”Hiljaisuus”, ”Kuin meri kuutamolla” ja ”Nocturne”.

Lapsuus ja kouluikä

Einar Leopold Lönnbohm, myöhemmin nimellä Eino Leino, syntyi 6.7.1878 Paltamon pitäjän Paltaniemen kylässä. Hän oli maanmittari Antti Lönnbohmin ja Anna Emilia o.s. Kyreniuksen nuorin eloonjäänyt lapsi.

Eino Leino lähetettiin vuonna 1895 kahdeksi vuodeksi Ouluun saamaan kotiopetusta tädiltään Olga Kyreniukselta, jonka jälkeen hän pääsi Kajaanin alkeiskoulun ensimmäiselle luokalle.

Syksyllä 1890 Eino Leino siirtyi Hämeenlinnan lyseoon. Hän kävi koulua vuoteen 1895 asti ja pääsi ylioppilaaksi luokkansa priimuksena. Sitä ennen hän oli julkaissut tekstejään eri lehdissä. Hän tarjosi ensimmäistä runokokoelmaansa parillekin kustantajalle - turhaan.

Opiskeluaika yliopistossa

Eino Leino aloitti syyskuussa 1895 opintonsa Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ”Maaliskuun lauluja” ilmestyi huhtikuussa 1896.

Eino Leino teki laajan matkan Karjalaan ja Itä-Suomeen ja viimeisteli samalla painokuntoon runokokoelmansa ”Yökehrääjä”. Syksyllä hän löi laimin opiskelunsa ja perusti veljensä Kasimir Leinon kanssa kaksi kertaa kuussa ilmestyvän kulttuurilehden Nykyaika.

Hän matkustaa keväällä 1898 Berliiniin. Seuraavan vuoden alusta alkaen hän toimia Päivälehden kulttuuriarvostelijana. Hän teki keväällä matkan Kööpenhaminaan ja kesällä Kangasniemelle Otto Mannisen luokse. Hänen lehtensä Nykyaika lakkautettiin kannattamattomana. Leino velkaantui ja jätti lopullisesti opintonsa Helsingin yliopistossa. Kokoelma ”Helkavirsiä” ilmestyi.

Nuori runoilija

Eino Leinon runokokoelmat ”Hiihtäjän virsiä”, ”Kirvesjärveläiset” ja ”Pyhä kevät” ilmestyivät. Leino alkoi kirjoittaa Päivälehteen pakinoita nimimerkillä Mikko Vilkastus. Hän tutustui neiti Freya Schoultziin.

Vuonna 1902 Leino kirjoitti runsaasti mm. teatterikritiikkiä ja julkaisi teoksen ”Suomalainen näyttämötaide”. Syksyn runokokoelmallaan ”Kangastuksia” Leino saavutti ensimmäisen arvostelumenestyksensä, vihdoin viimein. Kesällä 1903 hän kirjoitti syksyllä ilmestyneen ensimmäisen ”Helkavirsien” sarjan. Hän kirjoitti Freyalle rakkausrunon ”Nocturne”.

Vuoden 1904 kesällä hän valmisteli runosikermän ”Simon Hurtta” ensimmäistä sarjaa. Syksyllä perustettiin lakkautetun Päivälehden tilalle Helsingin Sanomat. Eino Leino ryhtyi lehden arvostelijaksi ja pakinoitsijaksi nimimerkillä Teemu.

Seuraava ote on lainaus Hannu Mäkelän kirjasta ”Eino Leino, elämä ja runo” (2006):

Leino matkustaa Paltamoon, ja Freya Schoultz liittyy matkaan. Leino tahtoo tulevalle puolisolleen näyttää lapsuutensa tärkeät maisemat ja lahdensuut. Kauniita he ovat olleet, sen minkä valokuvista voi päätellä. Kauniit häätkin, varmaan, kun Leino ja Freya Schoultz pian vihittäisiin. Se on kuin unta hetken.

Syksyllä samana vuonna Eino Leino julkaisi laajan menekin saaneen tarinan ”Päivä Helsingissä”. Hän teki keväällä 1906 puolisonsa kanssa matkan Pariisiin. Perheeseen syntyy joulukuussa tytär Eya Helka.

Seuraavan vuoden syksyllä 1907 hän mm. seurusteli runoilija L. Onervan kanssa. 

Freya Schoultz vuonna 1903. Kuvan lähde on Wikipedia.

Freya Schoultz 1880 – 1951

Hänen Saksassa syntynyt isänsä Friedrich Schoulz oli teknikko ja valokuvaaja. Hänen äitinsä Sofia Wilhelmina oli suomalainen ja omaa sukua Lundström.

Freya oli asianajokonttorin virkailija Helsingissä ja kielenkääntäjä. Freya muutti erottuaan Eino Leinosta Pariisiin ja toimi siellä lääkintävoimistelijana. Avioliitossa syntynyt tytär Eya muutti äitinsä luokse Pariisiin 1924. Eya palasi Suomeen 1939, mutta hänen äitinsä jäi Pariisiin.

Aikuinen yli 30-vuotias runoilija

Eino Leino julkaisi runokokoelman ”Halla” ja lähti Italiaan houkutellen kirjeitse matkaseurakseen L. Onervan. Koska viimeksi mainitun avioliitto sujui huonosti, kirjailija suostui lähtemään mukaan. Ennen Roomaan saapumista he oleskelivat ensin Berliinissä, Dresdenissä ja Münchenissä.

Syksyllä 1909 matkalta palattuaan Eino Leino julkaisi artikkelisarjan ja myöhemmin kirjana ilmestyneen ”Suomalaisia kirjailijoita”. Vuonna 1910 Leino toimi taas Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana. Hän kirjoitti novellisikermän ”Nuori nainen” ja kirjan ”Suomalaisen kirjallisuuden historia”.

1911 syksyllä hän päätti perustaa ulkoilmateatterin, jonka nimeksi tuli Helkanäyttämö. Hän laati sitä varten 10 näyttämösovitusta Kalevalan keskeisestä aiheistosta. Ne julkaistiin myöhemmin nimellä ”Kalevala näyttämöllä”. Näytäntöjä annettiin kevätkaudella 1912 Helsingin Seurasaaressa. Hanke kuitenkin lopetettiin, koska se ei menestynyt ja tuotti vain velkoja.

Samana kesällä julkaistiin runokokoelma ”Tähtitarha”. Eino Leino lähti kiertueelle kotimaahan esittämään omaa tuotantoaan lausujana.

Vuonna 1913 Eino Leino vietti epäsäännöllistä elämää ja meni kesällä naimisiin Aino Kajanuksen kanssa. Avioliitto Aino Kajanuksen kanssa purkautuu jo vuonna 1914. Runokokoelma ”Painuva päivä” julkaistiin saman vuoden keväällä.

Hän viimeisteli runokokoelman ”Elämän koreus”, joka ilmestyi keväällä 1915. Hän lähti sen jälkeen uudelle kiertueelle lausumaan runojaan. Leino sairastui ja joutui sairaalahoitoon Helsinkiin. Hän aloitti myöhemmin aikakausilehden Sunnuntai päätoimittajana. Saman lehden toimitussihteerinä oli L. Onerva.

Seuraavana vuonna Leino kirjoitti mietekirjan ”Alla kasvon Kaikkivallan”. Hän julkaisi myös runokokoelman ”Leirivalkeat”. Hän työskenteli Sunnuntai-lehdessä vielä kansalaissodan alkamiseen saakka. Sodan ajan keväällä 1918 Leino oleskelee Helsingissä.

Eino Leinon elämän viimeiset vuodet

Hänen rakas veljensä Kasimir Leino kuoli keväällä 1919. Kokoelma ”Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican laulut” ilmestyi. Hänen terveytensä huononi sen jälkeen. Keväällä ja kesällä 1920 hän oli paljon sairaalassa. Syyskuussa ilmestyi hänen runokokoelmansa ”Ajatar”.

Kevättalvella 1921 Leinon terveys oli edelleen huono. Hän oli professori Taavi Laitisen ylläpitämässä lepokodissa, jossa tutustui tulevaan kolmanteen vaimoonsa Hanna Laitiseen. He asuivat professori Suitsin luona. Tuo avioliitto jäi alle puolen vuoden mittaiseksi. Hän kirjoitti samaan aikaan runoelmat ”Pajarin poika” ja ”Puolan paanit”.

Eino Leino joutui taas syksyllä sairaalaan. Sairaus esti hänen työskentelynsä kokonaan. Sen jälkeen hän asettui Kauniaisiin Bad Grankullan parantolaan. Häneltä ilmestyi keväällä 1924 runokokoelma ”Shemeikan murhe”. Saman vuoden syksyllä runoilija alkaa sanella konekirjoittajalle muistelmateostaan ”Elämän kuvakirja”. Sen ensimmäinen osa valmistui vuoden 1925 helmikuussa ja ilmestyi syyskuussa. Se sai suuren suosion.

Eino Leino kuoli 10. tammikuuta 1926. Suojeluskunta saapui Riitahuhdan pihalle vartioon. Sitten arkku vietiin Jokelan asemalle ja siitä Helsinkiin. Hautaus tapahtui valtion kustannuksella. Hautajaisissa oli paikalla hyvin paljon ihmisiä. 

Eino Leinon Kajaanin muistopatsas Rantapuistossa. Kuvan lähde on kainuuneinoleinoseura.fi.

Reino Leinon runoja laulettuna

Äänivideolla 1 on Tapani Peltoniemen säveltämä Eino Leinon runo ”Hiljaisuus”. Sen esittää Jussi Roponen. Videon on kuvittanut Matti Jähi.

Äänivideolla 2 laulaa Håkan Mäkelä säveltämänsä Eino Leinon runo ”Kuin meri kuutamolla”. Video kuvat on otettu Suomen meriluonnosta.

Videolla 3 Katri Helena esittää Eino Leinon runon ”Nocturne” miehensä Timo Kalaojan säestämänä (säkeistöt 1 ja 3). Kappaleen on säveltänyt Taisto Wessin.

                                             +      +      +

Seuraavassa on kaikkien videoiden runot luettavissa ennen niitä. 

 

               Hiljaisuus

Mitä on nämä tuoksut mun ympärilläin,

mitä on tämä hiljaisuus.

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tämä suuri ja outo ja uus.

          Kaikki on niin hiljaa mun ympärilläin,

          kaikki on niin hellää ja hyvää.

          Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

          ja tuoksuvat rauhaa niin syvää.

Minä saan olla Luojalle kiitollinen,

näin kaunis kun on tämä maa.

Mulle pienelle olethan armollinen,

oi kannathan mua heikompaa.

          Kaikki on niin hiljaa mun ympärilläin

          kaikki on niin hellää ja hyvää.

          Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

          ja tuoksuvat rauhaa niin syvää.

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat,

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen nyt kypsyvät unelmat,

ja toivot ja touot ja muut.

          Kaikki on niin hiljaa mun ympärilläin,

          kaikki on niin hellää ja hyvää.

          Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

          ja tuoksuvat rauhaa niin syvää. 

Video 1. Hiljaisuus - Jussi Roponen (2016)

     Kuin meri kuutamolla

Minun mieleni on niin kummallinen

kuin meri kuutamolla.

En tahtois ma touhuun ihmisten

ja en tahtoisi yksin olla.

          Minun mieleni on niin korkea

          kuin taivahan tähtivyöhyt,

          sen alle mahtuvi maailma

          ja yhdessä päivä ja yöhyt.

Oi, äitini armas, kun eläisit,

nyt itkisin helmassasi!

Sinä anteheks antaen pyyhkisit

pois kyynelet poskiltani.

          Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä

          ja veljesvainoa miksi,

         kun Luonut on Luojamme lempeä

         maan kaiken niin kaunihiksi?

Miks ihmiset astutte allapäin,

vaikk’ korkea taivas on yllä?

Ylös silmänne luokaa ystäväin,

niin mielenne yhtyy kyllä!

          En tahtois ma touhuun ihmisten

          ja en tahtoisi yksin olla.

          Minun mieleni on niin kummallinen

          kuin meri kuutamolla. 

Video 2. Kuin meri kuutamolla - Håkan Mäkelä (2009)

           Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

          Miksi metsän tummuus sävelehen?

          Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.

          Miksi juovat päivän laskenehen?

          Koska monta nuorta unta näin.

          Miksi etäisien vuorten siinto?

          Koska sinne on silmäin kiinto.

          Miksi vanamoiden valjut lemut?

          Koska päättyneet on päivän kemut.

          Miksi varjot virran veen?

          Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Video 3. Nocturne – Katri Helena (1980)