Itäisen Suomenlahden ulkosaaristoa. Kuvan lähde on Maiju Lanki, Metsähallitus.

Itämeren vesialueiden ympäristönsuojelu

Eino Tienari         10.1.2021

 

Johdanto

Kirjoitusten osassa 1 käsiteltiin Pohjanlahden satamat, osassa 2 Selkämeren ja Saaristomeren satamat. Kirjoitussarjan osassa 3 puhuttiin satamalaitteista. Ahvenanmaan artikkelissa oli mm. maanpuolustuksen ja matkailun lisäksi tuon maakunnan satamat. Osassa 4 käsiteltiin Suomenlahden ja Itä-Suomen satamia.

Tässä kirjoitussarjan viimeisessä osassa on tarkoitus puhua Itämeren vesialueiden ympäristönsuojelusta erityisesti satamien ja laivojen näkökulmasta.

 

Itämeren suojelusopimuksen historiaa

Tässä lähdekirja on ”Satamillaan maa hengittää” (2002).

Vuonna 1971 Suomen hallitus ilmoitti olevansa valmis kutsumaan Itämeren valtioiden edustajat valmistelevaan kokoukseen, jonka tarkoituksena oli pyrkiä sopimukseen Itämeren pilaantumisen ehkäisemiseksi. Asetettu työryhmä kokoontui marraskuussa 1973 Helsingissä. Satamaliittoa kokouksessa edusti Helsingin satamajohtaja Keijo Tarnanen.

Seitsemän Itämeren maan edustajien lisäksi kokoukseen kutsuttiin neljän järjestön ja Tshekkoslovakian tarkkailijat. Muista maista kuin Suomesta ei ollut mukana satamatoiminnan edustajia.

Suomen hallituksen aloitteesta Helsinkiin kutsuttiin kevääksi 1974 kansainvälinen konferenssi hyväksymään syksyn kokouksessa laadittu sopimusluonnos. Valmistelujen tuloksena esitettiin maaliskuussa 1974 pidetylle Itämeren ympäristönsuojelukonferenssille Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, jonka seitsemän Itämeren valtion edustajat allekirjoittivat.

Satamien vastaanottolaitteiden osalta tässä sopimuksessa todettiin, että öljyn lastausterminaalit ja alusten korjaussatamat tuli varustaa seuraavanlaisilla laitteistoilla, jotka riittävät vastaanottamaan ja käsittelemään kaikki likaiset painolasti- ja säiliönpesuvedet. Lisäksi kaikkiin satamiin tuli toimittaa riittävät vastaanottolaitteistot kaikkien alusten öljypitoisille seoksille sekä sellaisille jätteille ja seoksille, jotka sisältävät vaarallista nestemäistä ainetta. Vastaanottolaitteistot tuli hankkia myös muita aluksista tulevia roskia varten.

Helsingin sopimus oli vuonna 1974 ainutlaatuinen maailmassa, koska se koski kaikista mahdollisista lähteistä peräisin olevaa pilaantumista. Sopimusalue käsitti aavan meren. Sopimus tuli voimaan toukokuussa 1980 kaikkien allekirjoittajamaiden ratifioitua sen. Helsinkiin perustettiin samalla kansainvälinen sihteeristö jatkamaan tehtyä työtä. Ilmeni, että kustannuskysymystä ei onnituttu käyttökorvausten osalta ratkaisemaan yksimielisesti.

 

Satamien ympäristönsuojelu Suomessa

Merenkulun ympäristösuojelulain mukaan sataman pitäjän on tehtävä jätehuoltosuunnitelma aluksista peräisin olevien jätteiden eli alusjätteiden jätehuollon järjestämiseksi. Huvivenesatama voi tehdä toisen venesataman kanssa yhteisen jätehuoltosuunnitelman. Alusjätteiden vastaanotto, keräys, varastointi, käsittely ja hyödyntäminen on suunniteltava ottaen huomioon sataman tyyppi ja koko sekä alukset, jotka satamaa käyttävät.

Jatkossa jätehuoltosuunnitelma on tarkistettava, jos jätteiden laatu, määrä tai jätehuolto muuttuu merkittävästi.

Liikenteen ja lastinkäsittelyn melun hallinta on haaste erityisesti kaupungin keskustassa sijaitsevissa satamissa. Merensuojelussa on alettu selvittää myös vedenalaisen melun voimakkuutta, levinneisyyttä ja vaikutuksia. Irtolastialusten lastinkäsittelystä voi aiheutua lastipölyn leviämistä ympäristöön. Ahtausliike vastaa toimenpiteistä, joilla pölyn leviäminen estetään: investoinneista käsittelykalustoon ja lastienkäsittelyssä noudatettavista ympäristöystävällisistä menettelytavoista.

Väylien sekä satamakenttien rakentaminen ja kunnostaminen aiheuttavat ympäristövaikutuksia, kun sedimenttejä ruopataan ja läjitetään. 2000-luvulla vaikutusten arviointia ja työmenetelmiä on kehitetty monissa alan kehittämishankkeissa. Tavoitteena on peruuttamattomien ympäristövaikutusten minimoiminen ja teknistaloudellisesti tehokkaiden menettelytapojen löytäminen.

 

John Nurmisen Säätiö 

John Nurminen (1877-1951) oli merenkulkuneuvoksen arvonimen saanut suomalainen liikemies ja laivanvarustaja. Hänen isänsä Johan Nurminen (1851-1914) oli raumalainen laivanvarustaja, jonka kauppahuone rakennutti ja omisti purjelaivoja.

Poika John Nurminen perusti nimeään kantavan konsernin John Nurminen Oy, myöhemmin v. 2008 alkaen nimellä Nurminen Logistics Oyj. Yhtiön toiminta-alue käsittää Suomen lisäksi Baltian maat ja Venäjän. Nurminen oli vuonna 1935 myös perustamassa matkatoimisto Kalevaa. John Nurmisen jälkeen perheyritystä johti hänen poikansa Matti Nurminen (1911-2000). Nykyään tämän konsernin hallituksessa istuu sen puheenjohtajana vuoteen 2010 asti ollut pojanpoika Juha Nurminen (s. 1946).

Vuonna 1992 perustetun John Nurmisen Säätiön tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Säätiö on kulttuuriteoistaan palkittu tiedonvälittäjä ja merellisen sisällön tuottaja. Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa konkreettisilla, mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä vähentävillä toimilla.

Tällaisia Puhdas Itämeri -hankkeita on ja on ollut yhteensä lähes 40. Hankkeissa vähennetään meren ravinnekuormitusta ja ympäristöriskejä. Pietarin jätevesien puhdistuksella ja Laukaanjoen lannoitetehtaan päästöjä vähentämällä Suomenlahden vuotuista rehevöittävää fosforikuormaa on yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa onnistuttu pienentämään jopa 75 prosenttia.

 

Suomen Luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton Itämeriohjelma kokoaa liiton näkemykset siitä, miten Itämeren ja sen valuma-alueen tilaa tulee parantaa. Ohjelma on kohdistettu kaikille suomalaisille, sillä kaikkien suomalaisten toiminta vaikuttaa Itämeren hyvinvointiin.

Luonnonsuojeluliitto on ajanut vuosikymmenten ajan vesiensuojelua edistäviä lakeja. He osallistuvat lainsäädäntötyöhön ja ovat jäsenenä mm. maatalous- ja kalastuspolitiikkaa uudistavissa työryhmissä. Liitto tekee yhteistyötä valtionhallinnon kanssa, jotta vesiensuojelussa tehtäisiin konkreettisia ja vaikuttavia ratkaisuja. Nyt esimerkiksi teollisuuden ja taajamien pistekuormitus on saatu varsin hyvin kuriin.

Haasteena on vielä hajakuormitus, jota tulee maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta. Konkreettista suojelutyötä liitto tekee esimerkiksi ennallistamalla pien- ja virtavesiluontoa. Paikallistasolla Luonnonsuojeluliitto on mukana monissa kunnostushankkeissa. Liiton puheenjohtaja on fil. tohtoriksi väitellyt Harri Hölttä. Liitossa on noin 28 000 jäsentä.

 

WWF – Suomi

World Wide Fund for Nature (WWF) on vuonna 1961 perustettu kansainvälinen ympäristöjärjestö. Sen tavoitteena on rakentaa tulevaisuus, jossa luonto ja ihmiset elävät tasapainossa. Aluksi WWF keskittyi suojelemaan harvinaisia eläinlajeja, mutta 1980-luvulta lähtien se on panostanut enemmän maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Suomen WWF:n pääsihteeri on kauppatieteiden tohtori Liisa Rohweder.

Lainaan tähän Mira Hannukselan artikkelia WWF:n toimittamassa Pandan polku -lehdessä:

”Tänä kesänä (vuonna 2011) Suomenlahdelle Helsinkiin saapuu noin 300 kansainvälistä risteilijää tuoden mukanaan noin 360 000 matkailijaa. Vain osa risteilijöistä jättää likavetensä satamaan, kun taas Itämerellä liikkuvista matkustajalaivoista niin tekevät kaikki.

Laivojen jätevedet koostuvat niin sanotusta harmaasta vedestä, eli peseytymiseen ja tiskaukseen käytetystä vedestä, sekä mustasta vedestä, joka on käymälöiden jätevettä ja kiinteätä ruokajätettä. Siljan laivojen lisäksi myös muut säännöllisessä matkustajaliikenteessä olevat, Helsingissä poikkeavat laivat jättävät jätevetensä satamaan. Helsingissä jätevesien tyhjentäminen on maksutonta.

Lainsäädäntö ei pakota laivoja jättämään jätevesiään satamaan. Kansainvälisessä liikenteessä olevat alukset voivat tyhjentää käsittelemättömät käymäläjätevetensä mereen yli 12 meripeninkulman ja käsitellyt käymäläjätevetensä yli kolmen meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä rannikosta. Tietojen mukaan osa Itämerellä vierailevista kansainvälisistä risteilyaluksista käyttää tätä lainsäädännössä olevaa aukkoa hyväkseen. ”

WWF on toiminut vuosia kansainvälisillä areenoilla saadakseen aikaan kattavan jätevesien päästökiellon. Lokakuussa 2010 Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi Itämerta koskevan, matkustaja-alusten jätevesien päästökiellon. Se astui voimaan uusilla aluksilla vuonna 2013 ja vuonna 2018 kaikille aluksille. 

Uusi kuva 11.1.2021: Helsingin Viikinmäen maanalainen vedenpuhdistamo. Puhdistetut jätevedet johdetaan 16 kilometriä pitkää purkutunnelia pitkin avomerelle.[Kuvan lähde on tekniikkatalous.fi.

Suomen Satamaliitto

Satamaliiton jäseninä on 29 meri- ja sisävesisatamaa, jotka kehittävät satamainfrastruktuuriaan ja tarjoavat satamapalveluita. Jäsenkunnassa on yleisiä satamia ja teollisuussatamia. Satamaliiton jäsensatamien kautta kulkee n. 95 % Suomen ulkomaankaupan tuonnin ja viennin volyymista. Matkustajaliikenne on näkyvä osa toimialan luonnetta.

Suomen Satamaliiton toimitusjohtaja on Annaleena Mäkilä ja apulaisjohtaja Kirsti Tarnanen-Sariola.

Lainaus tekstistä "Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun ohjeistus v. 2022 – 2027"(Suomen Satamaliitto ry, 19.11.2019):

” Kansallisesti pääasiallisin vesien tilan haaste on edelleen rehevöityminen. Merenkulun ja satamien osalta tähän vastataan vuosina 2019 - 2021 Itämerellä voimaan astuvalla matkustaja-alusten käsittelemättömien käymäläjätevesien päästökiellolla. Vaatimukseen on matkustajasatamissa varustauduttu kunnalliseen yhdyskuntajäteveden käsittelylaitokseen liitettyjen viemäröintijärjestelmien lisärakentamisella. Satamiin jätevesiä jättävien rahtialusten jätevedet pystytään hoitamaan liikkuvalla kalustolla.

Alueellisen ja paikallisen yhteistyön keinoin voidaan esimerkiksi

 -  kehittää toimintavarmuutta ja varautumista mm. vaarallisten aineiden käsittelyssä, riskien hallinnassa ja mahdollisten vahinkojen rajoittamisessa.

 -  etsiä ratkaisuja teollisen jätevesien käsittelyn kanssa erityisesti haitallisia aineita sisältävien ruumanpesuvesien hallintaan, jolle on vaikea löytää teknistaloudellisesti hyviä ratkaisuja.

 -  tehdä yhteistyötä hulevesien hallinnassa. Kaupunkialueiden hulevesiä johdetaan vesistöihin usein satama-alueen kautta purkautuvilla viemäreillä, mikä voi vaikuttaa sataman veden laatuun. Ratkaisun löytäminen vaatii yhteistyötä. ”

WWF:n vapaaehtoiset demonstroivat öljyn keräämistä harjoituksessa v. 2014. Kuvan lähde on pelastustieto.fi.

Helsingin yliopisto

Helsingin yliopiston tutkija Inari Helle ja professori Sakari Kuikka kirjoittivat kirjaan ”Itämeren tulevaisuus” (2010) artikkelin, jonka otsikko on: Itämeren öljykuljetusten riskipeli. Tässä on siitä otettu seuraava lainaus:

”Öljykuljetukset ovat lisääntyneet koko Itämerellä, mutta Suomenlahdella muutos on ollut erityisen voimakas. Kun vuonna 1995 Suomenlahdella rahdattiin öljyä noin 20 miljoonaa tonnia, kulki sitä siellä vuonna 2007 jo yli 140 miljoonaa tonnia. Kasvua selittää ennen kaikkea Venäjän ja Viron pyrkimys rakentaa uusia satamia ja kunnostaa vanhoja.

Itämeren suurin öljysatama on nykyisin (v. 2010) Suomenlahden pohjukassa sijaitseva Koivisto eli Primorsk, joka on päätepiste Baltic Pipeline System´ille, BPS-öljyputkelle. BPS:n kautta kulkee vuodessa noin 75 miljoonaa tonnia öljyä. Jo neljännes Venäjän koko öljyntuotannosta kuljetetaan Suomenlahden kautta.

 Meriliikenteen jatkuva vilkastuminen ja lisääntyneet alusmäärät kasvattavat onnettomuuden todennäköisyyttä. Tankkerien koko on viime vuosina kasvanut. Suomenlahdella liikkuu tankkereita, joiden lastitankeissa voi olla jopa 150 000 tonnia öljyä.

Tässä on lueteltu haitallisia vaikutuksia:

1. Öljyn vaikutukset voidaan karkeasti jakaa välittömiin ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Eliöitä kuolee välittömästi tai lähes välittömästi onnettomuuden jälkeen niin tahriintumiseen kuin myrkyttymiseen. Seurauksena voi olla myös eliön vastustuskyvyn heikkeneminen tai kasvun hidastuminen.

2. Eliöiden herkkyys öljylle riippuu monesta seikasta. Eri eliöryhmien väliset erot voivat olla suuria. Linnuille erityisesti tahrautuminen öljyyn on vaarallista, sillä niiden lämmönsäätelykyky perustuu ilmavaan höyhenpukuun. Höyhenten tahriintuminen estää lentämisen ja altistaa linnun hypotermialle. Kaloista aikuiset yksilöt voivat kyetä välttelemään öljyyntynyttä vettä, mutta mäti ja poikaset ovat hyvin herkkiä jo vähäisille öljypitoisuuksille. Pohjaeläimistä muun muassa monet äyriäiset ovat herkkiä.

3. Mitä kevyempi öljy on, sitä enemmän siinä on myrkyllisiä yhdisteitä ja sitä nopeammin se haihtuu. Raskaat öljyt sitä vastoin voivat olla hyvin pysyviä ja tahraavia, mutta vähemmän myrkyllisiä.

 

       KIRJALLISUUTTA

- Pylkkänen, Ali – Bergholm, Tapio – Teräs, Kari: ”Satamillaan maa hengittää. Suomen Satamaliiton historia 1923-2000” (Gummerus, 2002).

- Raateoja, Mika – Myberg, Kai – Flinkman, Juha – Vaino, Jouni: ”Kotimeri: Itämeri ympärillämme” (Edita, 2008).

- Tell, Johan: ”Pelastetaan Itämeri” (WSOY, 2018).

- toim.: ”Itämeren tulevaisuus” (Gaudeamus, 2010).

- Voipio, Aarno – Leinonen, Matti: ”Itämeri” (Kirjayhtymä, 1984).

 

Lopuksi on neljä videota Itämeren suojelusta:

Video 1 on nimeltään ”Itämeri voi huonosti”. Sen kesto on 2 minuuttia. Se on puhuttu suomeksi. Sen on tuottanut WWF. Siinä esiintyy norppia. 

Videon 2 otsikko on ”Under ytan – pinnan alla / lyhyt versio”. Se kestää 21 minuuttia. Se on puhuttu suomeksi ja ruotsiksi. Se on tekstitetty. Siinä sukelletaan Itämeren pinnan alle. 

Video 3 on nimeltään ”John Nurmisen Säätiö - Säätiön tarina”. Se kestää 4 minuuttia. Se on uusi video. Se on puhuttu suomeksi ja ruudulla on tekstitys.

Videon 4 nimi on ”Itämeri Baltic Sea”. Se kestää 3 minuuttia. Siinä on musiikkia, mutta ei puhetta. Nautikaa merenalaisista näkymistä.

1. Itämeri voi huonosti (2016)

2. UNDER YTAN - PINNAN ALLA, lyhyt versio (2012)

3. John Nurmisen Säätiö - Säätiön tarina (2020)

4. Itämeri Baltic Sea (2017)