Alankomaalainen Fokker D.XXI oli ilmavoimien päähävittäjä talvisodassa. Kuva: ilmavoimat.

Suomen ilmavoimat taisteli talvisodassa

Eino Tienari                16.1.2021      (12.3.2020)

 

Ilmavoimien tärkein osa vuonna 1939

Suomen ilmavoimien taisteluvahvuus talvisodan syttyessä 30.11.1939 oli 31 hävittäjää, 17 pommikonetta ja jopa 54 tiedustelutehtäviin soveltuvaa lentokonetta. Suomen ilmavoimat oli asetettu torjuntavalmiuteen 7. lokakuuta 1939 ja reserviläiset saapuivat ylimääräisiin kertausharjoituksiin 14. lokakuuta. Etteivät neuvostoliittolaiset voisi tuhota koneita maassa, suomalaiset koneet oli hajautettu useille kentille tai metsiin. Päähävittäjä oli alankomaalainen ”Fokker D.XXI”, jonka huippunopeus oli 418 km/h. Tärkein pommikone oli Fokkeria nopeampi englantilainen ”Bristol Blenheim”, jonka huippunopeus oli 424 km/h.

Lentorykmentti 1:n komentajana oli eversti Yrjö Opas. Sen koneita oli Lappeenrannan, Puumalan, Kannaksen, Suur-Merijärven, Laikon, Käkisalmen ja Kuluntalahden lentokentillä. Rykmentillä oli lentokoneina mm. 32 kaksitasoista ”Fokker C.X” pommi- ja tiedustelukonetta, 11 kevyttä ”Fokker X.V” pommi- ja tiedustelukonetta ,13 kaksitasoista hävittäjää, 8 kaksitasoista torpedo- ja tiedustelukonetta ja 3 matkustaja- ja rahtikonetta.

Lentorykmentti 2:n komentajana oli everstiluutnantti Richard Lorentz. Sen koneita oli Immolan, Lappeenrannan, Suur-Merijoen, Joutsenon, Lemin, Ristiinan, Utin, Heinjoken, Raulammen, Kuluntalahden ja Värtsilän lentokentät. Sieltä löytyivät yhteenlaskettuna 10 englantilaista ”Hawker Hurricane”-hävittäjää, 5 amerikkalaista tukialushävittäjää ”Brewster B.239”, 36 hävittäjää ”Fokker D.XXI”, 10 kaksitasoista englantilaista ”Bristol Bulldog”-hävittäjää ja 23 ranskalaista ”Morane-Saulnier M.S.406″-hävittäjää.

Lentorykmentti 4:n komentajana toimi Toivo Somerto. Se toimi Luonetjärvellä. Sen kokoonpano oli 40 keskiraskasta ”Bristol Blenheim” -pommikonetta ja amerikkalainen matkustajakone ”Douglas DC-2″.

Englantilainen Bristol Blenheim-pommikone. Kuvan lähde on flickr.com.

Ranskalainen Morane-Saulnier M.S.406. Kuvan lähde on militaryimages.net.

Englantilainen Hawker Hurricane. Kuvan lähde on aresgames.eu.

Ilmavoimien muita lentoyksiköitä talvisodassa

Ensimmäinen näistä lentoyksiköistä oli vapaaehtoisyksikkö Flygflottilj 19. Se oli ruotsalainen vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan. Yksikkö lensi Kemin Veitsiluotoon 10. tammikuuta 1940. Osastoa johti majuri Hugo Beckhammar. Huollollisesti F19 oli Suomen sotatalouden kannalta omavarainen, koska se sai polttoaineensa, ammuksensa ja varaosansa Ruotsista. Sen lentokonemalleja olivat 12 kaksitasoista englantilaista hävittäjää ”Gloster Gladiator” ja 5 kaksitasoista englantilaista kevyttä tiedustelukonetta ”Hawker Hart”.

Lentolaivue 36 oli Suomen ilmavoimien lentolaivue. Laivueen komentajana oli kapteeni Helmer Helenius. Laivue oli varustettu kellukkeellisin meritoimintakonein ja se oli talvisodan alussa sijoitettu Helsingin Vuosaareen. Laivue siirrettiin 12. joulukuuta 1939 Helsinki-Malmille, jolloin koneet oli varustettu pyörillä tai suksilla. Koneita käytettiin tiedusteluun, sukellusveneiden etsintään ja torjuntaan sekä pommituksiin Suomenlahdella.

Täydennyslentolaivue 39:n komentajaksi määrättiin kapteeni Lennart Collin. Laivue koostui perustamisensa aikaan kahdesta lentueesta, jotka oli sijoitettu Maarianhaminaan ja Turkuun. Sen konekanta oli hyvin monipuolinen.

Täydennyslentorykmentti 1 sijoitettiin Karvialle, ja sen komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Lars Schalin. Myöhemmin komentajaksi tuli majuri Arvo Nisonen. Rykmentti koulutti talvisodan aikana 49 ohjaajaa, 12 tähystäjää ja 6 konekivääriampujaa rintamalaivueisiin.

Täydennyslentorykmentti 2 sijoitettiin Parolaan, ja sen komentajaksi määrättiin majuri Einar Nuotio. Sen koneet oli hyvin monenlaisia. Se saivat koulutettavaksi oppilaita, joista koulutettiin sodan aikana rintamalaivueille 132 ohjaajaa. Rintamalaivueille koulutetuista ohjaajista 26 oli ulkomaalaisia.

Täydennyslentorykmentti 4 sijoitettiin Luonetjärven lentokentälle. Rykmentin komentajaksi määrättiin kapteeni Armas Eskola. Se sai jatkokoulutettavaksi oppilaita, joista koulutettiin talvisodan aikana 17 ohjaajaa, 30 tähystäjää ja 17 konekivääriampujaa.

Lentorykmenttiä 3 tai täydennysrykmenttiä 3 ei toistaiseksi ollut.

 

Lentotiedustelulla oli tärkeä merkitys

Ennen talvisotaa venäläiset lentokoneet rikkoivat jatkuvasti rajamme koskemattomuutta röyhkeästi. Niin tekivät myös suomalaiset Venäjän puolelle, mutta salaisesti. Kapteeni Armas Eskola oli Suomen lentovoimissa. Hän muistelee työskentelyään vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä näin:

Sain tehtäväkseni kokeilla ilmakuvausta 7000 metrin korkeudessa. Tulokset oli viipymättä tuotava yleisesikuntaan. Suoritin saamani tehtävän ja palasin aluekuvieni kanssa huhtikuun 22. 1939 yleisesikuntaan. Toimintaa jatkettaessa miehistöön tarvitsin kaksi miestä lisää. Tähystäjäksi valitsin vänrikki Lasse Rädyn. Kameramieheksi valitsin valokuvaosastolla palvelevan laboranttikersantin, joka ottaisi ilmakuvat ja kehittäisi ne työpajassaan.

. . (lyhennetty) . . .

Saimme siirron Kannaksen suunnalle. Yleisesikuntaa kiinnostivat Kannaksen eteläpuolella olevat uudet tieurat. Karttaamme oli merkitty entiset tunnetut tiet, jotka johtivat kohti rajaamme. Elokuun 29. päivä 1939 lähdimme työhömme. BL-110:n moottorit kävivät loistavasti, joten lento 8000 metrissä ja kirkkaassa säässä oli suuri nautinto.

Kolusimme koko käsketyn alueen tarkoin, joten jokainen uusi tieura siepattiin filmillemme. Ihmettelin sitä, ettemme aamulla havainneet ainuttakaan punakonetta taivaalla. Täten tämä suomalainen kummituslentovisiitti tehtiin vastavierailun merkeissä rauhanomaisesti.

Kun Euroopan tilanne oli yhä kärjistymässä ja enteili avoimia sotatoimia, tunsin nahoissani ilmapiirin jännittyvän aste asteelta. Näihin salaisiin lentoihin alkoi aivan huomaamatta kytkeytyä sotalentojen makua. Tässä mainittu lento jäikin viimeseksi ennen talvisotaa. Olimme näyttäneet yleisesikunnalle mihin suomalaiset lentäjät pystyvät. "

                                              +      +      +

Animaatiofilmi eräästä talvisodan ilmataistelusta

Video perustuu Jorma Sarvannon kirjassa ”Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla”, 1941 olevaan kertomukseen. Suomen sodanaikaiset kansallisuustunnukset puuttuvat. Videossa on suomenkielinen selostus ja sen kesto on 7½ minuuttia. Kertomuksen on kuvittanut vuonna 2012 Kai R. Lehtonen.

Fil. tri Kai R. Lehtonen on ilmailukirjailija, kääntäjä ja ilmailun tutkija, joka on aktiivisesti toiminut mm. Malmin lentokentän historian taltioinnin, harrastaja lentovalokuvauksen ja ilmailujournalismin tunnettavuuden edistämiseksi.  Eläkevuosinaan, lentoharrastuksen jäätyä, Kai Lehtonen siirtyi simulaattori-lentämiseen, jonka sivutuotteena on syntynyt koko joukko videoita ja mallinnuksia merkittävimpien ilmailutapahtumien ja ilmailutaisteluiden historiasta. 

 

 

Animaatiofilmi, joka kestää 7½ minuuttia.

Ilmasotatoimintaa talvisodassa

Talvisota alkoi 30. marraskuuta, ja Suomen kaupunkeja pommitettiin laajasti. Ensimmäisenä sotapäivänä hävittäjät nousivat torjuntalennoille, mutta ensimmäiset ilmataistelut käytiin seuraavana päivänä 1. joulukuuta.

Ilmavoimien tehtäviksi talvisodassa muodostuivat lentohyökkäysten torjunta hävittäjävoimalla etenkin rintaman selustassa ja kotialueella. Lisäksi pommittaja- ja tiedustelukonekalustolla suoritettiin rintamatilanteen selvittämisen kannalta elintärkeitä tiedustelulentoja sekä etenkin lähiselustaan suuntautuneita ilmahyökkäyksiä. Heikon konetilanteen vuoksi rintamajoukkoja suoraan tukevia ilmahyökkäyksiä ei kuitenkaan sodan alkuvaiheessa juuri voitu tehdä.

Sodan lopulla lentokalustotilannetta kohensivat kuitenkin omina hankintoina ja lahjoituksina saadut yli sadan koneyksilön hävittäjä- ja pommittajatäydennykset. Maaliskuussa 1940 ilmavoimien lentokalusto keskitettiin menestyksekkäästi torjumaan Viipurinlahdella alkanutta maajoukkojen hyökkäystä sekä Suomenlahdella tapahtuneita, selustaan suunnattuja hyökkäyksiä.

Vapaaehtoisista kootun ruotsalaisen F19-lentorykmentin panos Pohjois-Suomen hävittäjätorjunta-, pommittaja-, ja lentotiedustelutehtävien hoitamisessa oli huomattava.

Talvisodassa ilmavoimien ohjaajista 10 saavutti ilmavoittoja viisi tai enemmän, mitä kansainvälisesti pidetään ässän tunnusmerkkinä. Sodan nimekkäimmäksi hävittäjäohjaajaksi nousi 13 ilmavoittoa saavuttanut Fokker-ohjaaja, luutnantti Jorma Sarvanto. Myös Paavo Daavid ”Pate” Berg oli suomalainen hävittäjä-ässä. Hän saavutti kaksitasoisilla lentäen yhteensä 10 voittoa. Niistä puolet hän suoritti Gloster Gladiator-hävittäjällä.

Gloster Gladiator lähdössä lennolle Joensuussa heinäkuussa 1941. SA kuvat.

Kaksi RAF:n Hawker Hart -tiedustelukonetta. Kuvan lähde on baesystems.com.

Talvisodan aiheuttamat tappiot

Talvisodan aikana suomalaiset menettivät 62 lentokonetta, joiden tappioluvuissa ovat mukana myös ruotsalaisten vapaaehtoisten Pohjois-Suomessa menettämät koneet:

11 kpl oli Fokker D.XXI -tyyppisiä

17 kpl Gloster Gladiator -tyyppisiä

7 kpl Fokker C.X -tyyppisiä

5 kpl Blackburn Ripon -tyyppisiä

12 kpl Bristol Blenheim -tyyppisiä.

Lentävän henkilökunnan tappiot olivat yhteensä 41 upseeria, 33 aliupseeria ja 1 miehistön jäsen eli yhteensä 75 miestä kaatuneina tai kadonneina. Lisäksi yhteensä haavoittui tai vammautui 26 miestä.

Ilmavoimien virallisten pudotustilastojen mukaan ilmavoimien lentokoneet ampuvat alas talvisodan aikana 218 venäläistä lentokonetta, joista seitsemän oli ruotsalaisen vapaaehtoisen Lentorykmentti F19:n alasampumia. Koneista 165 oli pommikoneita, 42 hävittäjiä ja 11 keveitä tiedustelu- ja häirintäpommikoneita.

 

Neuvostoliiton ilmavoimien hyökkäykset talvisodassa

Koko talvisodan aikana Neuvostoliitto pommitti Suomen alueen kohteita kuten tehtaita, kaupunkeja ja rautateitä. Sodan alussa koneet lähetettiin muodostelmissa tehtäville ilman hävittäjäsuojaa, jolloin ne olivat helppoja maaleja suomalaisille hävittäjälentokoneille. Vasta sodan loppupuolella alettiin käyttää hävittäjäsuojaa. Neuvostohävittäjät I-16 ja I-153 olivat vastaavia suomalaishävittäjiä parempia.

Neuvostoliiton ilmavoimat menettivät yhteensä 314 lentokonetta suomalaisten ilmatorjunnalle. Lisäksi monta konetta menetettiin teknisistä ongelmista, polttoaineen loppuessa, lennettäessä huonossa säässä ja niin edespäin. Neuvostoliiton tappiot onnettomuudet mukaan lukien olivat arvion mukaan noin 1 000 lentokonetta ja noin 1 200–1 300 lentäjää.

 

Kirjallisuutta Suomen lentovoimien historiasta:

Falk-Bruun-Temmes: ”F19:n kronikka, ruotsalainen vapaaehtoinen lentorykmentti Suomen Talvisodassa 1939-1940” (1988).

Haapanen, Atso: ”Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945” (2002).

Heinonen-Valtonen: ”Albatrosista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010” (2010).

Heiskanen, Sakari: ”Poikasina ilmavoimissa” (2007).

Karhunen, Joppe: ”Ilma-aseen iskumiehiä” (2000).

Laukkanen, Jyrki: ”Tehtävä taivaalla, Suomen Ilmavoimat 100 vuotta” (2017).

Tiainen-Nikunen-Vainio. ”Suomen ilmavoimat 85 vuotta” (2003).

Nikunen, Heikki: ”Richard Lorentz, Suomen hävittäjäilmailun isä” (2005).