Venäjällä sodan aikana

Eino Tienari       30.1.2021

Tämä novelli on kirjoitettu syksyllä vuonna 2003 Oulu-opiston proosaryhmässä. Sitä ei ole aikaisemmin näytetty  laajemmalle yleisölle. Tämä on sen "ensipainos". Taškent oli Neuvotoliiton aikana 1940-luvulla Uzbekistanin neuvototasavallan pääkaupunki.

 

Venäjällä sodan aikana

Annan Moskovasta lähdöstä oli kulunut noin viisi vuorokautta. Hän oli matkalla rintamalta kotiin lepäämään haavoittumisensa jälkeen. Myös naisia taisteli miesten rinnalla saksalaisia vastaan. Annan haavat olivat paranemassa, mutta katsottiin hänen joutuneen niin ankariin taisteluihin Stalingradin rintamalla, että hänet lähetettiin lepäämään.

Taškentissa oli odottamassa vain äiti. Annan äiti työskenteli siellä ammustehtaassa ja oli ylpeä työstään. Ruuan puutteen takia äiti laihtui ja polttoaineen ollessa vähissä hän paleli yölläkin. Anna ajatteli junan kolkkeen jyskyttäessä myös isäänsä. Hän oli kuullut isän kuolleen. Isä oli ollut portinvartijana samassa tehtaassa, missä hänen vaimonsa työskenteli tällä hetkellä. Siihen aikaan isän ansiot riittivät niin, että hänen vaimonsa saattoi hoitaa kotia. Nyt Annan äiti joutui rahan puutteen vuoksi olemaan tehdastyössä.

Anna ajatteli myös veljeään Ivania. Veli oli häntä nuorempi ja oli lähtenyt rintamalle heti, kun hänet oli sinne hyväksytty. Moskovan edustalla hänen veljensä oli ollut torjumassa saksalaisten ryntäystä kaupunkia kohti. Moskova oli jäänyt saksalaisilta valloittamatta, mutta Ivan oli taistelujen melskeessä kadonnut. Ei tiedetty vieläkään, oliko veli elossa vai kuollut. Sota on ankara kaikille.

Juna lähestyi vähitellen Taškentin rautatieasemaa. Sinne se pysähtyi. Anna nousi laukkunsa kanssa ulos asemalaiturille. Kylmä pakkasilma huokui häntä vastaan. Maassa oli lunta. Kukaan ei ollut häntä vastassa. Anna lähti kävelemään kotiaan kohti. Hänen ohitseen mennä kolisteli raitiovaunu. Se oli niin täynnä matkustajia, että Anna ei yrittänytkään pyrkiä siihen.

Hän oli kirjoittanut äidilleen tulevansa tällä junalla. Tähän aikaan päivässä äiti oli vielä tehtaassa, joten hän meni tyhjän asunnon oven eteen. Naapurihuoneiston Masha iloitsi hänet nähdessään ja avasi hänelle kotioven avaimellaan.

Hän oli taas palannut kotiin.