Tajunnan virtaa: Lapsi, nuori, eläkkeellä

Eino Tienari     30.7.2021

Tässä on tajunnan virtaa -kirjoitus Oulun Kansalaisopiston kirjoittajakurssilta syksyllä 2008. Yleensä kävin Oulu-opiston vastaavaa kurssia, mutta jonkin aikaa kävin myös tällä toisella kurssilla, joka järjestettiin eri opettajan johdolla kuin Oulu-opistossa.

      1. Lapsi

Näen tuomen ja marjapensaita. Näen myös suuret koivut. Pihamme Raksilassa on neliön muotoinen ja siinä on kolme rakennusta. Ensin on vanhempi puutalo, jossa asuu useita perheitä. Sitten on uudempi puutalo, jossa asun itse. Myös siinä talossa on huoneistoja useille perheille. Näissä huoneistoissa on myös vessat. Vanhemmassa puutalossa ei ole vessoja, vaan sen asukkaat kävivät huussissa pihan kolmannessa rakennuksessa. Tässä ulkorakennuksessa on lisäksi erilaista varastotilaa. Sen lähellä haisee vain heikosti tunkiolle, joka on sen takana.

Pihalla oli paljon lapsia. Kuulin innokkaita lasten kiljahduksia. Leikimme joskus kaikki yhdessä. Sellaisia leikkejä olivat konkka, 10 tikkua ja piilosilla olo. Pelasimme myös nelimaalia yhdessä.

Sitten oli sellaisia leikkejä, jotka oli varattu vain tietyille ystäville. Minulle sellaisia olivat tinasotilaat, muoviset intiaanit ja vastaavat. Niillä leikittiin sotaleikkejä, mutta vain tarkasti valittujen kolmen muun pojan kanssa. Jostain syystä en leikkinyt sitä leikkiä muiden pihan lasten kanssa.

Muistan, kuinka eräät pojat pilkkasivat minua lapselliseksi. Heidän mielestään olin liian vanha leikkimään esimerkiksi hiekkalaatikolla. He saattoivat tulla särkemään hiekkaleikkini saadakseen minut lopettamaan sellaiset puuhat. He puhuivat käyvänsä jo naisissa. Minä en ymmärtänyt, mitä sellainen naisissa käynti tarkoitti. Ei minun tarvinnutkaan tietää sitä – vielä silloin.

Uuden talon kellarissa oli tila, jossa saattoi veistää puupalikoita tai sahata lautoja. Tunnen vieläkin puukon toisessa ja palikan toisessa kädessä. Siellä kai myöhempi mieltymykseni erilaiseen nikkarointiin on syntynyt. Kellariin mentiin pihalta eri ovesta kuin kotiin. Mentiin ensin portaiden alle ja sieltä edelleen kellarin sisätiloihin. Piti laskeutua muutamia portaita alaspäin ovelle mentäessä.

      2. Nuori

Muistan kuinka nuorena miehenä olin vapaa kulkemaan. Opettelin tanssimaan. Kävin sitä varten vanhojen tanssien kurssin. Nykyaikaiset vaikeammat askelkuviot jätin väliin tai sitten improvisoin askeleet tanssilattialla. Katselin miten muut parit tanssivat nopeita kappaleita ja tein itse perässä.

Tyttöjen saattaminen kotiin oli minulle vakava asia. En tietenkään kuvitellut yhdestä saattokeikasta alkava koko elämän jatkuvaa tarinaa. Pääsin yleensä saatolle helposti. Tiedän nyt vanhempana, että myös tytöt valitsivat niitä poikia, joita halusivat itseään saattavan. Olen kuullut, että tällainen 60-luvun tanssikulttuuri on jo taaksejäänyttä elämää.

      3. Eläkkeellä

Kun nykyään tahdon pitää kuntoa yllä, on minulla valittavana useita tapoja. Tärkeimpiä niistä ovat sauvakävely, hiihto, uinti ja jooga. Tietysti on myös mainittava hyötyliikunta, jolla tarkoitan puutarhanhoitoa ja erilaisia talojen kunnostamiseen tai purkamiseen liittyviä toimia.

En tiedä, miksi monet liikuntaharrastukset ovat jääneet pois elämästäni. Luultavasti se liittyy vanhenemiseen. Esimerkiksi en enää juokse. Tein sitä vielä 70-luvulla. Eihän siitä ole kuin kolmekymmentä vuotta. En siis ole juossut pitkään aikaan. En myöskään käy aerobic-harjoituksissa tai miesten kuntovoimistelussa. Molempia olen harrastanut aikaisemmin. Luistelu on jäänyt pois kokonaan. Voisin jo lahjoittaa luistimeni jollekin sukulaiselle tai tuttavalle.

Mitä toivoa on enää suorittaa raskaita liikuntaharrastuksia? Nykyään se tarkoittaa kottikärryn työntämistä puutarhatöissä tai painavien lankkujen siirtämistä erilaisia rakenteita mökillä tehdessäni. Myös ojan kaivaminen lapiolla on melko raskasta puuhaa. Eiköhän nämäkin riitä.

Nykyään ovat jaksamiset sitä, että jaksan vielä elää ja toimia virkeästi.

 

                                                   +    +    +    +

Lopuksi kerron syyn sille, miksi vain nuo 3 poikaa saivat tulla leikkimään sotaleikkejä kanssani. Me olimme nimittäin perustaneet salaseuran. Siinä seurassa olivat vain me neljä poikaa. Meillä oli salainen tunnuslause: TOKPA.

Sen oli antanut meille oma äitini, joka oli tunnettu partiojohtaja. Se tunnuslause tuli sanoista: Tahdon Olla Kunnon Poika Aina.

Tämä tarina on totta.