Yhdysvaltojen historian alkuvuosikymmenet 1785-1860

Eino Tienari 10.8.2021

Johdanto

Tämä on ensimmäinen osa Yhdysvaltain historiaa koskevia kirjoituksia. Aloitamme vapaussodan 1775-1783 jälkeisistä vuosista, jolloin valtion perustuslakia, oikeuslaitosta ja armeijaa oltiin luomassa alusta alkaen. Koska kuninkaanvalta oli aiheuttanut tyytymättömyyttä, oli tasavalta luontevin valtiomuoto.

Siitä, kuinka paljon itsenäisyyttä osavaltioille annetaan, vallitsi erilaisia käsityksiä. Aluksi siirtokunnat halusivat olla mahdollisimman itsenäisiä, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Yhdysvalloissa oli paljon Britannian yliopistoissa akateemista koulutusta saaneita ja kokeneita lakimiehiä. Heidän taidoistaan oli apua.

Tässä kirjoituksessa on aiheina:

 - Uuden valtion perustaminen

 - Yhdysvaltain ensimmäiset 3 presidenttiä ja muita tapahtumia

 - Yhdysvaltain seuraavat 12 presidenttiä ja muita tapahtumia

 - Yhdysvaltain varhaisen maatalouden historiaa

 - Yhdysvaltain sotalaivaston historiaa

Uuden valtion perustaminen

Ensimmäinen mannermaakongressi  oli syksyllä 1774 Philadelphiassa kokoontunut esustajakokous, joka edusti 12 niistä Pohjois-Amerikan 13 brittiläisestä siirtokunnasta, jotka myöhemmin perustivat Yhdysvallat. Se yritti vedota Britannian kuninkaaseen Yrjö III:een emämaan ja siirtokuntien välisissä kiistoissa. Se ei johtanut tuloksiin.

Toinen mannermaakongressi oli Pohjois-Amerikan 13 siirtokuntaa edustanut kokous, joka kokoontui Philadelphiassa vuonna 1775. Se päätti vapaussodan aloittamisesta 1775 ja itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä 4. heinäkuuta 1776. Tämän jälkeen kongressi alkoi käytännössä toimia uuden valtion väliaikaisena hallituksena. Sen työ päättyi vuonna 1781.

Britannia tunnusti Yhdysvaltain itsenäisyyden 3. syyskuuta 1783. Tämän jälkeen noin 70 000–80 000 Britannialle uskollista asukasta lähti maasta. Heistä noin 50 000 siirtyi brittien Kanadan provinsseihin.

Perustuslaillinen konventti oli vuonna 1787 Philadelphiassa kokoontunut edustajakokous, joka laati Yhdysvaltain perustuslain. Perustuslaki korvasi aiemmat konfederaatioartiklat ja muutti Yhdysvallat valtioliitosta tiiviimmäksi liittovaltioksi.

Konventin myötä ensimmäisen kerran maailmassa otettiin valtionpäämieheksi presidentti. Konventti työskenteli Pennsylvania State Housessa (nykyisin Independence Hall) eli samassa rakennuksessa, jossa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus oli hyväksytty vuonna 1776. 

Kuva 1. Itsenäisyysjulistuksen hyväksymispaikka, Philadelphian Independence Hall. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 1. Itsenäisyysjulistuksen hyväksymispaikka, Philadelphian Independence Hall. Kuvan lähde on Wikipedia.

----- Kuva 2. Yhdysvaltojen kartta vuonna 1789. Kuvan lähde on wikiwand.com.

----- Kuva 2. Yhdysvaltojen kartta vuonna 1789. Kuvan lähde on wikiwand.com.

Yhdysvaltain ensimmäiset presidentit ja muita tapahtumia

1. George Washington valittiin kaksi kertaa presidentiksi vuosina 1789 ja 1792 ilman vaikeuksia. Hän oli puoluekannaltaan sitoutumaton. Hänen nimensä mukaan nimetty uusi pääkaupunki perustettiin 1791. Sitä ennen se oli ollut lyhyen aikaa ensin New York ja sen jälkeen Philadelphia.

Ranskan ja Britannian välillä syttyi sota 1789. Ranska vetosi Yhdysvaltoihin saadakseen tukea, mutta presidentti Washington päätti maansa pysyvän kiistassa puolueettomana.

Britannian kanssa välejä parannettiin sopimuksella, jonka mukaan Britannian laivasto lupasi tästä lähtien jättää yhdysvaltalaiset laivat ja niiden merimiehet rauhaan. Missisippi-joki piti olla molempien maiden asukkaiden kulkuväylänä eikä Yhdysvallat sallisi enää kaapparitoimintaa brittejä vastaan.

2. John Adams valittiin presidentiksi vuonna 1796 voitten vain niukasti muutaman valitsijamiehen äänellä vastaehdokkaansa Thomas Jeffersonin. Heistä edellinen edusti federalistista puoluetta ja jälkimmäinen demokraatti-republikaaneja.

Adamsin aikanaan maan suhde Ranskaan kiristyi Pariisissa käytyjen epäonnistuneiden neuvottelujen takia. Keväällä 1798 kongressi perusti laivastoministeriön ja sai varoja rannikkopuolustuksen lisäämiseksi Ranskan mahdollista hyökkäystä vastaan. Lisäksi Ranskan kanssa vuonna 1778 tehty yhteistyösopimus irtisanottiin.

3. Thomas Jefferson aloitti presidenttinä maaliskuussa 1801 voittaen vastaehdokkaana olleen John Adamsin. Valinta oli kuitenkin täpärä, sillä toinen vastaehdokas Aaron Burr tuli melkein valituksi hänen tilalleen. Jeffersonin kaudella hänen suosionsa kansan keskuudessa kuitenkin kasvoi.

Puolueiden välisten kiistojen takia omaksuttiin 1803 käytäntö, jonka mukaan liittovaltion korkeimmalla oikeudella on velvollisuus tarkastaa lainsäädännön perustuslainmukaisuus.

Jefferson perusti liittovaltion sotilasakatemian New Yorkin West Pointiin 1802. Siellä oli vuonna 1794 George Washingtonin aikana perustettu "tykistö- ja insinööriryhmä". Monet kongressissa pelkäsivät uuden sotilasakatemian muodostuvan liian aristokraattiseksi.

Jeffersonin kaudellaan Ranska voitti sodassa Espanjan. Sen seurauksena laaja Missisipin länsipuoleinen Louisianan alue siirtyi Ranskalle. James Monroe ja lähettiläs Robert Livingston neuvottelivat Pariisissa Napoleonin ulkoministerin kanssa asioista ja pääsivät sopimukseen Louisianan ja siihen kuuluvan New Orleansin ostamisesta Yhdysvalloille 15 miljoonalla dollarilla. Tämä kauppa yli kaksinkertaisti Yhdysvaltojen pinta-alan.

Thomas Jefferson voitti selvästi vuoden 1804 vaalit ja jatkoi toiselle kaudelle.

Tuontikieltolaki maaliskuun alussa 1809 avasi Yhdysvaltain siihen aikaan vaikeutuneen ulkomaankaupan kaikkien muiden maiden paitsi Ranskan ja Britannian kanssa.

Kuva 3. Presidentti Thomas Jeffersonin virallinen muotokuva. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 3. Presidentti Thomas Jeffersonin virallinen muotokuva. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 4. Presidentti James Madisonin virallinen muotokuva. Kuvan lähde on simple.wikipedia.org.

Kuva 4. Presidentti James Madisonin virallinen muotokuva. Kuvan lähde on simple.wikipedia.org.

Yhdysvaltain seuraavia presidenttejä ja tapahtumia

4. James Madison oli hallituksen ulkoministeri, kun hänet valittiin 1808 vaaleissa seuraavana keväänä alkavalle kaudelle uudeksi presidentiksi.

Britannian kanssa syntyneiden kaupankäyntiä koskevien erimielisyyksien takia painostettiin presidenttiä pyytämään sodanjulistusta Britanniaa vastaan vuonna 1812. Ehdotus hyväksyttiin. Britannia oli siihen aikaan sodassa Napoleonin Ranskaa vastaan, eikä siltä riittänyt suuria joukkoja Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvaltojen joukot etenivät Kanadassa. Brittien vastaiskut pakottivat heidät myöhemmin perääntymään. Taistelut alkoivat myös Yhdysvaltain eteläosassa.

Sodan aikana sepitettiin laulu ”Tähtilippu”, josta tuli ensin maan laivaston kunniamarssi ja vuodesta 1931 alkaen virallisesti Yhdysvaltain kansallislaulu.

Yhdysvallat ja Britannia solmivat rauhansopimuksen Belgian Gentissä joulukuussa 1814. Kuitenkin vielä tammikuussa 1815 New Orleansin lähellä oli suuri taistelu, jonka yhdysvaltalaiset voittivat. Tapahtuman syynä oli hidas tiedonkulku paikasta toiseen. Mitään Yhdysvaltain alueen rajamuutoksia ei rauhansopimuksessa tehty.

James Madison voitti vuoden 1812 vaalit ja jatkoi toiselle kaudelle.

5. Ulkoministeri James Monroe voitti presidentinvaalit vuonna 1816. Hän onnistui jatkamaan kauttaan vielä uudelleen seuraavissa v. 1820 vaaleissa.

Vuoden 1823 liittovaltion tilaa koskevassa katsauksessaan kongressille presidentti hahmotteli Latinalaisen Amerikan politiikan uudet suuntaviivat, jotka tulivat myöhemmin tunnetuksi ”Monroen opin” nimellä. Hänen ulkoministerinsä laatiman julkilausuman mukaan Yhdysvallat piti koko Amerikkaa suljettuna eurooppalaiselle kolonialismille. Britannia ryhtyi myös tuon opin puolustajaksi turvatakseen omat etunsa.

James Monroen kaudella Yhdysvaltoihin liittyi viisi uutta osavaltiota. Ne olivat Missisippi, Alabama, Illinois, Maine ja Missouri.

Yhdysvaltain keskuspankki perustettiin vuonna 1816. Se selkiinnytti Yhdysvaltain rahamarkkinoita. Keskuspankki pyrki tiukasti kontrolloimaan eri osavaltioissa toimivia pankkeja.

6. John Quincy Adams voitti vuoden 1824 vaalit erikoisella tavalla. Kukaan ehdokkaista ei saanut vaadittua määrää valitsijamiehiä, jolloin hän lupasi Henry Claylle ulkoministerin paikan palkkiona tuesta.

Sisäisten riitojensa vuoksi Adamsin demokraatti-republikaaninen puolue hajosi. Varapresidentti John C. Calhounin tukijat ja riippumaton Andrew Jackson perustivat uuden Demokraattisen puolueen. Riidassa oli kyse erityisesti suojatulleista, joita demokraatit vastustivat.

7. Andrew Jackson valittiin presidentiksi vuoden 1828 ja uudelleen vuoden 1832 vaaleissa.

Hän ei kunnioittanut kongressia eikä korkeinta oikeutta. Jackson vastusti pankkeja ja varsinkin keskuspankkia. Hän kieltäytyi vahvistamasta kongressissa jo hyväksyttyä lakia keskuspankin toimikauden pidentämiseksi. Uusi valtiovarainministeri Robert B. Taney ilmoitti siksi 1833, ettei liittovaltio enää talleta varojaan keskuspankkiin vaan sijoittaa varat eräisiin osavaltioiden pankkeihin.

Mm. edellä maintusta syystä jouduttiin vuoden 1837 lamaan ja rahanarvon romahdukseen.

Teksas oli ollut osa Meksikoa, mutta syntyi tyytymättömien kansalaisten kapina. Kapinalliset ilmoittivat marraskuussa 1835 Teksasin eronneen Meksikon yhteydestä. Syttyi aseellisia taisteluja Meksikon armeijaa vastaan. Teksas julistautui itsenäiseksi maaliskuussa 1836.

8. Tiukassa kamppailussa presidentinvaalit 1836 voitti demokraattien Martin Van Buren.

Vastapuoli oli ryhmittynyt whig-puolueeksi johtajinaan Henry Clay ja Daniel Webster. Tämä uusi whig-puolue jatkoi vuodesta 1787 vuoteen 1820 esiintyneen federalistien puolueen perinnettä. Demokraatit kannattivat mm. osavaltioiden autonomiaa ja alhaisia tulleja.

9. Vuoden 1840 vaaleissa valittiin presidentiksi whig-puolueen ehdokas William Henry Harrison selvällä erolla. Harrison oli silloin 67-vuotias ja siihen mennessä iältään vanhin presidentti. Hän kuoli keuhkokuumeeseen oltuaan virassa vain yhden kuukauden.

10. Uudeksi presidentiksi nousi 1841 keväällä varapresidentti John Tyler. Entisenä demokraattina hän oli osavaltioiden oikeuksien puolustaja.

Tylerin merkittävimpiä saavutuksia presidenttinä olivat:

- toisen seminolisodan lopettaminen (Floridan intiaaniheimo seminolit sai väijytystaktiikalla monia voittoja amerikkalaisista.),

- kiinalaisten satamien avaaminen yhdysvaltalaisille kauppalaivoille sekä

- Teksasin ja Floridan liittäminen Yhdysvaltoihin.

11. James Knox Polk valittiin presidentiksi demokraattien ehdokkaana vuoden 1844 vaaleissa. Hän oli 49-vuotias ja nuorimpana presidentiksi valittu siihen mennessä.

Hänen aikanaan Teksas hyväksyttiin Yhdysvaltojen 28. osavaltioksi. Se johti vuonna 1846 syttyneeseen Meksikon ja Yhdysvaltain väliseen sotaan. Yhdysvallat voitti sodan yllättävän kovien taistelujen jälkeen vuonna 1848. Taistelut pitkittyivät, sillä Meksiko erotti kyvyttömän kenraali Marino Paredesin. Hänen tilalleen tuli kaksi maanpaossa silloin ollutta meksikolaista komentajaa.

Rauhansopimuksessa Meksiko luovutti Teksasin lisäksi nykyisten Kalifornian, Arizonan, Nevadan, New Mexicon ja Utahin osavaltioiden muodostaneen alueen. Taitavasti neuvotellen presidentti Polk onnistui saamaan Britannialta nykyiset Oregonin, Idahon ja Washingtonin osavaltiot sekä osan Montanasta ja Wyomingista. Hän onnistui lisäksi Iowan ja Wisconsin liittämisessä Yhdysvaltoihin.

12. Armeijan kenraali Zachary Taylor valittiin presidentiksi whig-puolueen ehdokkaana vuoden 1848 vaaleissa. Taylorin kunniakas sotilasura toi hänelle ääniä pohjoisista osavaltioista, ja hänen myönteinen kantansa orjuuteen taas eteläisistä osavaltioista.

Vaikka Taylor omisti itsekin useita orjia, hän alkoi vastustaa uusien orjuuden sallivien osavaltioiden perustamista. Helmikuussa 1850 osa eteläisistä osavaltioista uhkasi Yhdysvalloista eroamisella, jos orjuutta vastustavien osavaltioiden määrää lisättäisiin.

13. Koska presidentti Taylor kuoli yllättäen ruuansulatuskanavan tulehdukseen heinäkuussa 1850, hänen tilalleen tuli varapresidentti Millard Fillmore. Hän hyväksyi Taylorin vastustaman senaattori Henry Clay esittelemän vuoden 1850 kompromissin, jossa hyväksyttiin viisi lakiehdotusta. Niissä

- Kaliforniasta tehtiin itsenäinen osavaltio, jossa orjuus kiellettiin.

- Orjakauppa pääkaupunki Washingtonissa kiellettiin. Orjien omistaminen oli silti yhä sallittua.

- New Mexico, johon kuului myös nykyinen Arizona, ja Utah saivat territorioaseman.

- Hyväksyttiin laki, jossa omistajiltaan pohjoiseen paenneet orjat oli palautettava niiden omistajille.

- Teksas luovutti suuren osan läntisestä alueestaan uusille territorioille ja sai hyvitykseksi anteeksi 10 miljoonan dollarin valtionvelan.

14. Franklin Pierce valittiin presidentiksi demokraattien ehdokkaana vuoden 1852 vaaleissa. (Myöhemmin häntä on pidetty yhtenä maan historian huonoimmista presidenteistä.)

Piercen kauden merkittävin tapahtumaketju alkoi alkuvuodesta 1854, kun senaattori Stephen Douglas julkaisi ”Kansas-Nebraska Act”-lakiehdotuksen. Se meni läpi kongressissa Piercen tukemaana. Ehdotus takasi Kansasille ja Nebraskalle territorioaseman, joka avasi alueet uudisasukkaille ja rautateiden rakentamiselle. Samalla kuitenkin kumottiin vuonna 1820 tehty päätös kieltää alueella orjuus. Kansas ajautui loputa taistelukentäksi orjuuden kannattajien ja vastustajien välillä.

15. Pierceä ei haluttu enää asettaa ehdokkaaksi. Hänen tilalleen tullut demokraattien ehdokas James Buchanan valittiin presidentiksi vuoden 1856 vaaleissa. Hän oli sitä ennen ollut ulkoministerinä, senaattorina ja suurlähettiläänä.

Hänen vastaehdokkaansa republikaanien John Fremontin mielestä orjuus olisi pitänyt kieltää koko maassa. Buchanin mukaan osavaltioiden ja territorioiden tuli itse saada määrätä suhtautumisestaan siihen. Buchan mm. painosti pohjoisvaltiolaisia äänestämään lain puolesta, joka olisi sallinut orjuuden uudessa Kansasin osavaltiossa. Ehdotus hylättiin.

Vuonna 1858 kongressin ja presidentin välit kiristyivät, kun kongressin enemmistöön nousi orjuutta vastustanut republikaanipuolue. Tämä johti tilanteeseen, jossa republikaanit äänestivät Buchanin ehdotuksia vastaa. Buchan puolestaan esti kongressin päätökset veto-oikeudellaan.

16. Buchan ei enää pyrkinyt toiselle kaudelle. Hänen tilalleen vuonna 1860 nousi republikaanien ehdokas Abraham Lincoln. Hänestä kerrotaan enemmän sisällissotaa käsittelevässä kirjoituksessa tässä blogissa myöhemmin.

Kuva 5. Yhdysvaltojen kartta vuonna 1846. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 5. Yhdysvaltojen kartta vuonna 1846. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 6. Ruotsalaisia siirtolaisia Minnesotassa 1850-luvulla. Kuvan lähde on popularhistoria.se/sveriges-historia/utvandringen.

Kuva 6. Ruotsalaisia siirtolaisia Minnesotassa 1850-luvulla. Kuvan lähde on popularhistoria.se/sveriges-historia/utvandringen.

Yhdysvaltain varhaisen maatalouden historiaa

Ensimmäiset uudisasukkaat Plymouthin siirtomaassa istuttivat ohraa ja herneitä kotimaastaan Englannista. Niiden tärkein sato oli intialainen maissi, jonka syntyperäinen intiaani heille osoitti, miten niitä tulisi kasvattaa. Tämän viljelyn lannoittamiseksi he käyttivät pieniä kaloja, joita he kutsuivat silliksi.

Istutusviljely, käyttäen mustia orjia, oli kehitetty Virginiassa ja Marylandissa (missä tupakkaa kasvatettiin) ja Etelä-Carolinassa (missä kasvatettiin indigoa ja riisiä). Puuvillasta tuli merkittävä viljelykasvi vuoden 1800 jälkeen alueella, joka ylsi Pohjois-Carolinasta kaaressa Teksasiin. Tällä alueella ilmasto sallii puuvillan viljelyn.

Tupakka- ja riisiviljelmien lisäksi suurin osa maatiloista harjoitti maataloutta toimeentuloa varten, tuottaen ruokaa perheelle ja osa kauppaa ja veroja varten. Koko siirtomaa-ajan omavaraisviljely oli yleistä. Viljelijät täydensivät tulojaan ylijäämäkasvien tai eläinten myynnillä paikallisilla markkinoilla tai viennillä Länsi-Intian orjakolonioihin. Metsätalous, metsästys ja kalastus täydensivät perheen taloutta.

Yhdysvaltain uudisasukkaiden ensimmäinen sukupolvi oli tuhlaavainen. He olivat liian tietämättömiä viljelemään maata kunnolla. Kun neitsytmaan luonnollinen hedelmällisyys oli käytetty, he myivät sadon loppuun ja muuttivat länteen yrittääkseen uudelleen.

Maatalouden voimakas koneellistuminen alkoi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa vallitsi pula työvoimasta. Siellä esiteltiin 1819 valurautainen aura, jonka osat oli standardisoitu ja varaosia oli siten saatavissa. Niitä valmistettiin 1850-luvulla John Deeren tehtaissa 15 000 kappaletta vuodessa.

Yhdysvaltain sotalaivaston historiaa

Vapaussodan päätyttyä siirtokuntien sotalaivasto hajotettiin täydellisesti osavaltioiden liiton hajanaisuuden ja rahanpuutteen takia.

Vuonna 1794 kongressi antoi valtuutuksen rakennuttaa kuusi fregattia, joista yksi oli myöhemmin kuuluisa USS Constitution. Se on puurunkoinen kolmimastoinen 44-tykkinen fregatti. Alus on maailman vanhin ”täydessä palveluksessa” oleva sota-alus. Se rakennettiin Edmund Hartt´n telakalla Bostonissa Massachusettsissa. Sen purjeiden kokonaispinta-ala on noin 4000 neliömetriä. Se restauroitiin vuonna 1925 ja korjattiin vuosina 2007-2010. Se jatkaa palveluksessa nykyään pr-tehtävissä.

Näille kuudelle sotalaivalle löytyi pian käyttöä, kun Yhdysvaltain ja Ranskan suhteet kiristyivät julistamattomaksi merisodaksi. Samaan aikaan ns. barareskivaltiot Pohjois-Afrikassa kaappasivat amerikkalaisia kauppalaivoja. Kyseessä olivat Marokko, Algeria, Tunisia ja Tripoli tuohon aikaan.

Myöhemmin laivastoa supistettiin ja suuremmista laivoista siirryttiin rannikkokäyttöön tarkoitettuihin tykkiveneisiin. Vuoden 1812 sodan jälkeen tuossa sodassa nähdyt laivaston saavutukset johtivat sen parempaan rahoitukseen. Silloin rakennettiin ensimmäinen ja ainoa linjalaiva USS Independence, joka oli sotilaskäyttöön tarkoitettu suuri purjelaiva. Sen suurten kustannusten takia enempää ei rakennettu.

Laivaston pääkalustona oli fregatit seuraavat 30 vuotta kestäneen rauhan ajan.

Huomattava tapahtuma oli laivaston kommodori Mathew Perryn johdolla Japaniin vuonna 1853 tekemä vierailu. Hänellä oli mukanaan Yhdysvaltain 13. presidentin Millard Fillmoren Japanin keisarille kirjoittama kirje. Laivueeseen kuului neljä mustaksi maalattua laivaa, joista kaksi oli purjelaivoja ja kaksi höyrylaivoja. Ne olivat paljon suurempia kuin japanilaiset alukset.

Tuon vierailun ansiosta japanilaiset lopettivat yli 200 vuotta kestäneen eristäytymisensä ja allekirjoittivat ystävyyssopimuksen Yhdysvaltain kanssa. 

1. Tuo sopimus avasi japanilaiset Shimodan ja Hakodaten satamat kaupalle Yhdysvaltain kanssa. 

2. Se myös turvasi haaksirikkoutuneiden yhdysvaltalaisten merimiesten turvallisuuden Japanissa. 

3. Lisäksi perustettiin pysyvä konsulaatti.

KIRJALLISUUTTA

Henriksson, Markku: Tähtilipun maa - Yhdysvaltain alueen historia (Tammi, 2021).

Kero-Kostiainen-Virtanen: Uuden maailman jättiläinen - Yhdysvaltain historia (Otava, 1991).

e-kirja        Eskelner, Mikael-Bakers, Martin-Lanslor, Tobias: Maatalouden historia, 315 sivua (ostettavissa Google Playssa)

Yhdysvaltain sotalaivaston historia, 2 kuvaa

Kuva 7.  Fregatti ”USS Constituion” vuonna 2014 Bostonin satamassa. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 7. Fregatti ”USS Constituion” vuonna 2014 Bostonin satamassa. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 8.  Yhdysvaltain Itä-Intian laivue Tokionlahdella, japanilainen maalaus n. 1862–1880. Kuvan lähde on Wikipedia.

Kuva 8. Yhdysvaltain Itä-Intian laivue Tokionlahdella, japanilainen maalaus n. 1862–1880. Kuvan lähde on Wikipedia.

Jaa tämä sivu