Venäjä itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa ja Venäjän vallankumous

Eino Tienari       8.11.2021

 

Johdanto

Tämä on toinen uusi kirjoitukseni ensimmäisestä maailmansodasta. Aiheena on Venäjän keisarikunta, sen armeijan operaatiot ja keisarikunnan loppuminen vallankumouksessa. Ensimmäinen niistä on Ranska ja USA länsirintamalla. Kolmas on Britannia länsirintamalla. Ne muodostavat kokonaisuuden, jotka kannattaa lukea yhdessä.

Lisäksi käsitellään lyhyesti Venäjän vallankumous, jolla oli suuri merkitys sekä ensimmäisessä maailmansodassa että sen jälkeisissä tapahtumissa Euroopassa.

 

                                         Maailmansodan taustaa

Maailmansodan varsinainen kiistakapula oli Balkan, jonka tilannetta oli kuvattu Euroopan ruutitynnyriksi. Tämä ei ollut sattumaa sillä siellä suurvaltojen väliset ristiriidat olivat kaikkein kärjekkäimmät. Alueen kansat olivat pyrkineet vapautumaan Turkin alaisuudesta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Syntyneistä itsenäisistä valtioista Serbia piti Venäjää suojelijanaan ja uneksi ns. Suur-Serbian luomisesta. Itävalta-Unkari taas piti Serbiaa ja Venäjää vihollisenaan.

Eurooppaan syntyi kaksi rintamaa: lännessä Englannin kanaalista Sveitsin rajalle ja idässä Itämereltä Mustalle merelle.

Idässä saksalaiset olivat aluksi perääntyneet mutta onnistuivat lyömään venäläiset Itä-Preussissa Tannebergin ja Masurian-järvien taisteluissa. Venäläisten voitot Itävalta-Unkarin armeijasta eivät kuitenkaan korvanneet heidän kärsimiään tappioita. Samoin sodan kasvavat tappiot, poliittiset epäkohdat ja järjestelmän vähittäinen sekasorto kypsyttivät Venäjän keisarikuntaa pian kohti vallankumousta.

 

                                 Tärkeitä sodan tapahtumia, osa I

                                                         Vuosi 1914

29.7. Tsaari Nikolai II allekirjoittaa osittaista liikekannallepanoa koskevan määräyksen, joka astuu voimaan 4.8.

17. -19.8. Kaksi venäläistä osastoa, kenraali Pavel Rennenkampfin 1. Armeija ja kenraali Aleksandr Samsonovin 2. Armeija tunkeutuu idästä ja kaakosta Itä-Preussiin, jossa ne kohtaavat kenraali Max von Prittwitzin Saksan 8. Armeijan. Saksalaiset lyövät Rennenkampfin etujoukot.

22.8. Ludendorff ottaa komentoonsa Saksan joukot Itä-Preussissa.

24.8. Saksalaiset joukot viivyttävät Samsonovin etenemistä eteläisessä Itä-Preussissa. Venäläisten johto ei tiedä saksalaisten siepanneen heidän koodaamattoman radioliikenteensä.

26. - 31.8. Saksalaiset hyökkäävät Samsonovin 2. Armeijan kimppuun Tannenbergin ulkopuolella. Venäläisten tappiot ovat valtavia.

9. – 14.9. Saksalaiset yrittävät Itä-Preussissa jälleen saartaa venäläiset, mutta vastapuoli aloittaa rajoitetun, mutta onnistuneen vastahyökkäyksen. Sen ansiosta joukot voivat paeta hallitusti. Kuitenkin venäläiset menettivät 150 tykkiä ja puolet kuljetuskalustosta Sen lisäksi venäläisistä 125 000 miestä kaatui, haavoittui tai jäi vangiksi. Saksan menetykset olivat yhteensä 40 000 miestä.

28.9. – 9.10. Vaikka Hindenburgilla on käytössään vain 19 divisioonaa venäläisten 60 vastaan, hänen 9. Armeijansa käy venäläisten kimppuun Veikselin länsipuolella ja saavuttaa joen Varsovan luona.

11. – 25.11. Kenraali Vasili Gurkon divisioona liitetään kenraali Paul von Rennenkampfin joukkoihin ja hän osallistui tämän hyökkäykseen. Saksan 9. Armeijaa hyökkää Galitsiassa ja lyö Venäjän 1. Armeijan ja saartaan venäläisten 2. Armeijan Lódzin lähellä. Venäläiset kostavat nopealla vastahyökkäyksellä saksalaisille. Strateginen aloite pysyy kuitenkin saksalaisilla, koska he ovat vähäisemmillä joukoilla estäneet venäläisten tunkeutumisen maahan.

 

Kuva 1. Kenraali Paul von Rennenkampf. Kuvan lähde on Wikimedia.

Kuva 2. Kenraali Vasili Gurko ja oikealla puolella kenraali Aleksei Brulov. Kuvan lähde on manuelcohen.photoshelter.com.

                                 Tärkeitä sodan tapahtumia, osa II

                                                           Vuosi 1915

31.1. Saksan 9. Armeija hyökkää kohti Varsovaa ja alkaa ns. Bolimovin taistelu. Se aloitetaan 600 tykin tulivalmistelulla venäläisten asemiin. Ensimmäistä kertaa käytetään myrkkykaasua sodassa. Sen vaikutus on pieni.

7. - 11.2. Saksan 8. ja 10. Armeija aloittavat pihtiliikkeen Venäjän 10. Armeijaa vastaan. Venäläinen XX Armeijakunta antautuu ankarien taistelujen jälkeen. Muu osa 10. Armeijaa välttää saarrostuksen. Saksalaiset ottavat vangiksi 90 000 venäläistä.

13.4. Saksa hyökkää Venäjää vastaan lähellä Varsovaa. Itävalta-Unkarin joukot osallistuvat operaatioon etelämpänä.

1.5. Saksan ja Itävalta-Unkarin hyökkäys Georliceen ja Tarnowiin alkaa venäläisiä vastaan. Sitä edeltää neljän tunnin tulitus 600 tykillä. Venäjän 3.Armeija murskataan.

22.6. Itävalta-Unkari valtaa Lembergin linnoituksen, joka on ollut venäläisten hallussa syyskuusta 1914 asti.

13.7. Saksa hyökkää kohti Varsovaa 40 kilometrin levyisellä rintamalla. Joukot etenevät kahdeksan kilometriä.

18.8. Saksalaiset valtaavat Vilnan Liettuassa. Venäläiset ovat saaneet näissä taisteluissa vakavia iskuja.

21.8. Tsaari Nikolai II ottaa henkilökohtaisesti komentoonsa Venäjän sotajoukon. Hän erottaa ylipäällikkönsä suuriruhtinas Nikolain

                                                     Vuosi 1916

18.3. Venäläiset hyökkäävät Naroczjärven ympäristössä lähellä Vilnaa. Noin 350 000 venäläistä vastassa on vain 75 000 saksalaista ja 300 tykkiä. Ylivoimastaan huolimatta venäläiset etenevät vain vähän matkaa noin 2-3 kilometriä leveällä rintamalla. He menettävät 15 000 miestä. Taistelu raivoaa huhtikuun puoliväliin asti eli kuukauden.

4.4. Kenraali Aleksei Brusilov nimitetään lounaisen rintaman johtoon saksalaisia joukkoja vastaan. Hänellä on alaisuudessaan neljä armeijaa.

14.4. Venäläisten hyökkäys Naroczjärven ympärillä päättyy. Venäläiset menettivät 122 000 miestä ja saksalaiset pienemmästä sotajoukostaan 20 000 miestä.

4.6. Venäläiset aloittavat suuren hyökkäyksen Itävalta-Unkarin ja Saksan joukkoja vastaan. He etenevät noin 300 km leveällä rintamalla. Hyökkäys onnistuu osittain, nimittäin Itävalta-Unkarin joukkojen kohdalla.

10.6. Yhteensä yhdeksän saksalaista divisioonaa siirretään vahvistamaan rintamaa venäläisiä vastaan. Itävalta-Unkarin joukot ovat lähes romahtamispisteessä.

10.7. Venäjä ilmoittaa saaneensa vangiksi käymässä olevan suuren hyökkäyksensä aikana noin 300 000 vihollissotilasta.

10.10. Tsaari Nikolai II antaa käskyn, että kenraali Aleksei Brusilovin offensiivi on lopetettava, vaikka se on ollut menestyksekäs.

10.11. Seitsemän saksalaista hävittäjäalusta ajaa venäläiseen miinakenttään ja uppoaa Itämerellä.

Kuva 3. Kenraali Lavr Kornulov vuonna 1916. Kuvan lähde on Wikimedia.

Kuva 4. Vladimir Lenin oli Venäjän Kansankomissaarien neuvoston johtaja 8. marraskuuta 1917 alkaen. Kuvan lähde on Wikipedia.

                                           Bolševikkien nousu

Nikolai II:n luovuttua vallasta maahan perustettiin väliaikaishallitus, jonka johdossa oli virallisesti Georgi Lvov, mutta todellinen johto oli kuitenkin Alekrandr Kerenskin käsissä. Vallankumouksen myötä Venäjä muuttui Venäjän tasavallaksi, mutta vallankumous jätti jälkeensä kaksi kilpailevaa poliittista instituutiota, väliaikaisen hallituksen ja Pietarin neuvoston.

Sota jatkui edelleen, mikä aiheutti suuria sotilaallisia ja taloudellisia tappioita. Väliaikainen hallitus ei kuitenkaan halunnut vetäytyä sodasta. Siksi Venäjän liittolaiset Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Italia tunnustivat väliaikaishallituksen laillisuuden pitääkseen Venäjän edelleen sodassa. Neuvostot taas vaativat sotatoimien lopettamista. Helmikuun vallankumous mahdollisti myös bolševikkien laillisen toiminnan.

Väliaikaisen hallituksen epäonnistuneet sotatoimet ja bolševikkien radikalisoitunut suuntaus kasvatti Leninin suosiota. Tämä johti vallankaappausyritykseen heinäkuussa 1917. Väliaikaisen hallituksen joukot saivat kuitenkin tilanteen hallintaansa. Bolševikkien johtajia pidätettiin, mutta Leninin onnistui paeta Suomeen.

Bolševikkien kapina kukistettiin, mutta uutta offensiivia väliaikaista hallitusta vastaan johti kenraali Lavr Kornilov. Kun Kornilovin joukot marssivat kohti Pietaria, Kerenski joutui kääntymään juuri kukistettujen bolševikkien puoleen tukea saadakseen.

Bolševikit perustivat sotilaallisen vallankumouskomitean, jonka johtoon asetettiin Lev Troski. Väliaikaisen hallituksen joukot tekivät vastaiskun miehittämällä bolševikkien puoluejulkaisun kirjapainon. Tämä antoi Trotskin komitealle syyn tarttua aseisiin. Trotskin johtamat bolševikit miehittivät Pietarin strategisesti merkittävät kohteet.

Valtansa vahvistamiseksi ja vastavallankumouksellisten paljastamiseksi perustettiin erikoiskomissio Tšeka. Se harjoitti väkivaltaa ja terroria ja pyrki kitkemään bolševikkeja vastustaneet ainekset. Marraskuussa 1917 lähes kaikki ei-bolševistiset lehdet lakkautettiin.

Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaalit pidettiin toisen eli lokakuun vallankumouksen jälkeen. Vaaleissa valituista 601 edustajasta yli puolet oli sosialistivallankumouksellisia ja vain runsas neljäsosa bolševikkeja. Tuon kokouksen piti laatia maalle uusi valtiosääntö. Työstä ei tullut kuitenkaan mitään. Vain yksi kokous pystyttiin pitämään. Enemmistö ilmaisi epäluottamuksensa hallitukselle.

Samana päivänä kansankomissaarien neuvosto antoi määräyksen perustavan kokouksen hajottamisesta. Punakaartilaiset hajottivat kansalliskokouksen. Se ei saanut enää kokoontua. Se estettiin väkivalloin. Se oli aseellinen vallankaappaus.

                                Tärkeitä sodan tapahtumia, osa III

                                                              v. 1917

8.3. Moskovassa puhkeaa mellakoita, lakkoja ja suuria mielenosoituksia. Ne jatkuvat päiväkausia. Armeijan yksiköt, jotka on kutsuttu paikalle, kieltäytyvät ampumasta mielenosoittajia.

11.3. Tsaari Nikolai II hajottaa duuman. Duuma ei kuitenkaan suostu eroamaan, vaan jatkaa työtään. Pietarin varuskunta on noussut kapinaan.

12.3. Työläisten, vasemmistopoliitikkojen, agitaattoreiden ja lakonjohtajien kokous muodostaa Pietarin työläisten ja sotamiesten neuvoston.

15.3. Tsaari Nikolai II luopuu kruunusta. Seuraajakseen hän kannattaa veljeään suuriruhtinas Mihailia. Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitš eli Mihail asuu Hatsinassa (46 km Pietarista) eikä osallistunut maan poliittiseen elämään.

1.7. Kasvavasta poliittisesta sekasorrosta huolimatta Venäjä ryhtyy suuroffensiiviin Kerenskin käskystä kohteena Lemberg. Aluksi hyökkäys menestyy hyvin.

19.7. Saksalaiset joukot ryhtyvät vastahyökkäykseen. Venäjän armeijaa repii poliittinen kuohunta ja se alkaa hajota. Saksalaiset voittavat takaisin suuren osan alueesta, joka menetettiin aikaisemmin.

2.8. Kenraali Lavr Kornilov tulee kenraali Aleksei Brusilovin tilalle armeijan ylipäälliköksi. Hänellä on ongelmana kurin palauttaminen hajoavaan armeijaan.

1.9. Saksalaiset aloittavat hyökkäyksen kohti Riikaa Latviassa. Hyökkäys Väinöjoen yli menestyy hyvin. Saksa saa 9000 sotavankia.

3.12. Saksan ja Venäjän edustajat tapaavat Brest-Litovskissa neuvotellakseen lopullisen rauhan ehdoista itärintamalla. Tilapäinen aselepo on voimassa.

                                                    v. 1918

18.2. Bolševikkien kanssa rauhanteon ehdoista Brest-Litovskissa neuvotelleet saksalaiset aloittavat uudelleen vihollisuudet ja suuntaavat joukkonsa syvemmälle itään Ukrainaan. Syynä siihen oli venäläisten neuvotteluissa käyttämä viivytystaktiikka.

3.3. Venäjän bolševikkihallitus pakotetaan allekirjoittamaan kovin ehdoin rauhansopimus saksalaisten kanssa. Saksan joukot jatkavat siitä huolimatta Ukrainan miehittämistä sen viljavarojen takia.

11.11. Rauhan tultua saksalaiset joukot karkotetaan Venäjään aikaisemmin kuuluneesta Puolasta, jonka uuden johdon saanut Venäjä on tunnustanut itsenäiseksi maaliskuussa 1917. 

 

                                                   Uusia valtioita

Kreivi Mihály Károlysta tulee Itävallasta omaksi valtioksi itsenäistyneen Unkarin ensimmäinen presidentti.

Venäjän entisistä reuna-alueista syntyi joukko uusia valtioita. Suomi julistautui itsenäiseksi 6. päivänä joulukuuta 1917, ja sai sille tunnustuksen bolševikkihallitukselta 31.12.1917.

Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät myös sen jälkeen. Ne joutuvat taistelemaan itsenäisyydestään sekä Saksaa että Venäjää vastaan.

Saksan joukot poistuvat Ukrainasta, jossa ne ovat olleet tukemassa bolševikkeja vastaan taistelevaa Pavel Skoropadskia. Ukrainan sosialistit kukistavat kenraali Simon Petljuran johdolla nopeasti Skoropadskin ”valkoisten” venäläisten joukot. Ukraina liitettiin Neuvosto-Venäjään vuonna 1919.

Kaukasuksella Georgia, Azerbaidžan ja Armenia saivat itsenäisyytensä mutta ne liitettiin aseellisesti vahvistuvaan Neuvosto-Venäjään vuosina 1919-1921.

Saksan antautumisen jälkeen julistettiin perustetuksi itsenäinen Puolan tasavalta. Kysymys uudelleen itsenäistyneen Puolan rajoista herätti paljon kansainvälisiä kiistoja vielä maan itsenäistyttyäkin. Puola kävi sodan Venäjän bolševikkejä vastaan 1919–1921. Tuo sota päättyi 18. maaliskuuta 1921 solmittuun Riian rauhaan. Puolan joukkojen ylipäälliköstä Jósef Pilsudskista tulee itsenäisen Puolan johtaja.

Kun Tšekkoslovakian tasavalta perustettiin 1918, siihen liitettiin kaksi historialtaan hyvin erilaisia aluetta: toisaalta historiallisesti Böömin kuningaskunnan yhteyteen kuuluneet maat (joita olivat Böömi ja Määri), Slovakia ja Karpaoruteinia Unkarin kuningaskunnasta. Uuden valtion ensimmäiseksi presidentiksi valitaan Tomás Masaryk.

 

KIRJALLISUUS

Ferguson, Niall: Julma sota (WSOY, 2003).

Kirkinen, Heikki: Venäjän historia (Otava, 2000).

Neville, Alpo: Matkaopas historiaan – Venäjä (WSOY, 1998).

Reed, John: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (Kansankulttuuri, 1957). Uusin 3. panos julkaistiin 1979.

Taylor, A. J. P.: Ensimmäinen maailmansota (WSOY, 1971).

Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota – Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä (Gummerus, 2014).

 - - - -

Seuraavassa on 4 videota:

Videolla 1 käsitellään Venäjän historiaa laajemmin eli myös aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siinä puhutaan vuoden 1905 vallankumouksesta ja venäläisten asennoitumisesta tsaari Nikolai II:een.

Videolla 2 kerrotaan Bolševikkien noususta valtaan vuona 1917 kahden peräkkäisen vallankumouksen tuloksena.

Videolla 3 puhutaan sodasta sotajunien käytön näkökulmasta ensimmäisessä maailmansodassa.

Videolla 4 puhutaan laivaston ja sukellusveneiden käytöstä merellä ensimmäisessä maailmansodassa. Lisäksi kerrotaan sodan ensimmäisistä kranaatinheittimistä.

Video 1. ”Russia Before the 1917 Revolution” (englanninkielinen). Tekstit saa näkyviin osoittamalla ruudun alareunaa. Sen kesto on noin 9 minuuttia.

Video 2. Lyhyt suomenkielinen luento Venäjän vallankumouksista. Se kestää noin 4 minuuttia.

Video 3. Selitetään sotajunien merkitys ensimmäisessä maailmansodassa (englanninkielinen). Tekstit saa näkyviin. Se kestää 9½ minuuttia.

Video 4. Selitetään laivaston, sukellusveneiden ja kranaatinheittimien merkitys 1914-1918 (englanninkielinen). Tekstit saa näkyviin. Se kestää noin 9 minuuttia.