Kuva 1. Edith Södergranin 1. runokokoelman ”Dikter” uuden painoksen kansi. Kuvan lähde on litteratur.sets.fi.

Runoilija Edith Södergran

Eino Tienari    11.3.2022         (päivitetty 14.3.2022)

Edith Irene Södergran (1892 - 1923) oli suomenruotsalainen runoilija. Hänen runojaan on käännetty yli 40 kielelle. Hän on siis kansainvälisesti erittäin hyvin tunnettu suomalainen. Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita.

Edithin perhe muutti Karjalankannakselle Raivolaan, jossa isä työskenteli sahanhoitajana. Edith kävi koulunsa Pietarin saksalaisessa koulussa Petrischulessa. Koulussa pantiin painoa nykykielten opetukseen. Oppiaineina olivat alaluokilta alkaen venäjän lisäksi saksa ja ranska, kolmannelta luokalta englanti. Muita aineita olivat algebra, geometria, maantieto, historia, luonnonhistoria, fysiikka, uskonto, käsityö ja piirustus. Koulu oli periaatteessa luterilainen, mutta oppilaina olleet ortodoksit ja juutalaiset saivat omaa uskonnonopetusta. Södergran kirjoitti ensimmäiset runonsa saksaksi.

Hänen äitinsä Helena o.s. Holmroos oli syntynyt Pietarissa ja oli ruotsinkielinen suomalainen. Isä Matts Södergran kuoli keuhkotautiin 1907, ja tytär Edith sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Tästä alkoi Edith Södergranin poteman keuhkotaudin parantolakierre: ensin Nurmijärvellä ja sitten Sveitsin Davosissa. Keuhkotaudin vuoksi hän joutui viettämään vuodet 1911-14 pääosin Sveitsin parantoloissa.

Esikoiskokoelma ”Dikter” ilmestyi 1916. Teos oli Suomessa ensimmäinen kokonaan vapaamittainen runokokoelma. Sen yksilöllinen kuvakieli poikkesi jyrkästi perinteisestä runoudesta. Södergranin runoja pidettiin epäsovinnaisina ja vaikeatajuisina. Södergranin vaikutuksesta suomenruotsalainen runous nousi 1920-luvulla pohjoismaisen kirjallisuuden kärkeen. Suomenkielisessä runoudessa modernismi löi itsensä läpi vasta 1950-luvulla.

Viimeiset vuotensa Södergran vietti Kannaksella Raivolan huvilassaan yksinäisyyden, sairauden ja puutteen ahdistamana. Elmer Diktonius toimitti Södergranin postuumin kokoelman ”Landet som icke är”. Södergranin runoudessa toteutui Suomessa ensimmäistä kertaa moderni lyriikka: vapaa aihevalinta, yksilöllinen rytmi, voimakkaat ja yllättävät kuvat sekä avoin rakenne.

Ohjaaja Tuija-Maija Niskanen teki ruotsinkieliselle televisioteatterille Edith Södergranin elämästä vuonna 1977 elokuvan ”Maa jota ei ole”. Se esitetään ruotsiksi, mutta on tekstitetty suomeksi. Se on nykyään nähtävissä Yle Areenassa seuraavassa googlen osoitteessa:   https://areena.yle.fi/1-1887691

Päivityksessä 14.3. poistin liian hiljaa lausutun runovideon "En strimma hav" ja lisäsin sen luettavaksi. Lisäsin samalla uuden runovideon "Smärtan".

 

Edith Södergranin runokokoelmat

             A) ruotsinkieliset

”Dikter” (Schildt, 1916).   ”Septemberlyran – Dikter” (Schildt,1918).  ”Brokiga iakttagelser” (Schildt, 1919) .  ”Rosenaltaret” (Schildt, 1919).  ”Framtidens skugga” (Schildt, 1920).  ”Tankar om naturen” (Ultra-lehdessä, 1920).  ”Landet som icke är – Efterlämnade dikter” (Schildt, 1925).

              B) suomennetut

”Runoja” (1942 ja 2017) eli Dikter 1916.

”Syyskuulyyra” (2020) eli Septemberlyran 1918.

”Tulevaisuuden varjo” (1972 ja 1990) eli Framtidens skugga 1920.

”Levottomia unia” (1929 ja 2004) eli valikoima runoja.

”Kohtaamisia” (1982) ja uusi painos ”Kultaiset linnut” (1990) eli valikoituja runoja.

”Elämäni, kuolemani ja kohtaloni – Kootut runot” (1994 ja 2009) eli kaikki runot.

”Kaikkiin neljään tuuleen” (2013) eli Brokiga iaktagelser 1919 ja Tankar om naturen 1922.

 

Muuta kirjallisuutta

Ediths brev. Brev från Edith Södergran till Hagar Olsson (1955).  

Edellä olevan julkaisun on suomentanut Pentti Saaritsa nimellä "Edith Södergranin kirjeet"  (1990).

Agneta Rahikainen: Kampen om Edith. Biografi och my tom Edith Södergran (2014).

 Agneta Rahikainen: ”Edith. Runoilijan elämä ja myytti” (2014) eli edellä olevan kirjan suomennos. Sen suomentaja on Jaana Nikula.

Kuva 2. Runoilija Edith Södergran. Kuvan lähde on scandinaviastandard.com.

Valitsemiani Edith Södergranin runoja

 

Kokoelmasta Dikter 1916, suomentanut Pentti Saaritsa:

         Juova merta

Ohut juova merta hiiluu harmaan

taivaan rannassa,

siellä on tummansininen seinä

joka muistuttaa maata,

juuri sillä minun kaipuuni levähtää

ennen kuin lentää kotiin.

 

Kokoelmasta Dikter 1916, suomentanut Uuno Kailas:

        Tähdet

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa,

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin:

puutarhani on sirpaleita täynnä.

 

Kokoelmasta Septemberlyran 1918, suomentanut Uuno Kailas:

        Orfeus

Minä muutan käärmeet enkeleiksi.

Kohottakaa päänne! Nouskaa pyrstöjenne varaan!

Vain sekunti… Eikä yksikään enää sähise.

Onnellisena ne lepäävät jaloissani

uneliaina, suudellen viittani helmaa.

Tartun lyyraan. Maan yli kulkee tuuli

hitaana, juhlallisesti, kyynelsilmin,

suudellen kauneuden elottomia, marmorinvalkoisia

                                                                       veistoksia suulle

niin että ne avaavat silmänsä.

Minä olen Orfeus. Voin laulaa niin kuin haluan.

Minulle on kaikki luvallista.

Tiikeri, pantteri, puuma seuraavat jäljissäni

kalliopaadelleni metsään.

 

Kokoelmasta Rosenaltaret 1919, suomentanut Pentti Saaritsa:

        Haltiattarien riippumatossa

Öin ja päivin

makaan haltiattarien riippumatossa

ja uneksin ihmeellisiä asioita.

Se sydän ei syntynyt rakastamaan minua:

hän ei koskaan astu yli todellisuuden kynnyksen.

Dianan lamppu

hohtaa öihini

läpi ohuiden satuharsojen.

En voi rakastaa, en voi luopua suuresta sydämestäni…

Mutta kerran minä makaan maanpiirin

ylväimmän pojan kanssa…

Pieni poikanen

saa juoda kivisestä rinnastani

maan vahvinta maitoa.

 

Kokoelmasta Framtidens skugga 1920, suomentanut Pentti Saaritsa:

         Vaisto

Ruumiini on mysteerio.

Niin kauan kuin tämä hauras esine elää

tulette tuntemaan vallan.

Minä vapahdan maailman.

Sen tähden vihloo Eroksen veri huuliani

ja Eroksen kulta väsyneitä kiharoitani.

Minun tarvitsee vain katsoa,

väsyneenä tai haluttomana: maa on minun.

Kun lojun väsyneenä vuoteellani,

tiedän: tässä väsähtäneessä kädessä on maailman kohtalo.

Valta se on joka värisee kengässäni,

valta se on joka liikahtelee leninkini poimuissa,

valta, mihinkään sortumaton valta teillä on edessänne.

 

Kokoelmasta Landet som icke är 1925, suomentanut Uuno Kailas:

        Maa jota ei ole

Ikävöin maahan jota ei ole,

sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.

Kuu kertoo minulle hopeisin kirjaimin

maasta jota ei ole.

Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,

maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,

maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme

kuun kasteessa.

Elämäni on kuuma harha.

Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –

tien maahan jota ei ole.

 

Maassa jota ei ole

kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.

Ken on rakastettuni? Yö on pimeä

ja tähdet vapisevat vastaukseksi.

Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?

Taivaat kaartuvat korkeammiksi,

ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin

vastausta tietämättä.

Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.

Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.

Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat

ja aina olet rakastava.

 

Runovideoita

Löytyy useita Edith Södergranin runoja suomeksi ja ruotsiksi lausuttuina. Valitsin  niistä yhteensä 12 videota. Niitä on olemassa enemmän. Hän tuntuu olevan runojen lausujien suosiossa. Ennen ruotsinkielisiä runovideoita on luettavaksi runo "En strimma hav" kokoelmasta Dikter.

Video 1. Edith Södergran: Päivä viilenee, kokoelmasta ”Dikter” 1916. Lukija on Hanna Hyvärinen.

Video 2. Edith Södergran: Elämä, kokoelmasta ”Dikter” 1916. Lukija on Hanna Hyvärinen.

Video 3. Edith Södergran: Mitä on huomenna?, kokoelmasta ”Septemberlyran” 1918. Lukija on Hanna Hyvärinen.

Video 4. Edit Södergran: Myrsky, kokoelmasta ”Rosenaltaret” 1919. Lukija on Hanna Hyvärinen.

Video 5. Edith Södergran: Tähti, kokoelmasta ”Framtidens skugga” 1920. Lukija on Hanna Hyvärinen.

Video 6. Edith Södergran: Maa jota ei ole, kokoelmasta ”Landet som icke är” 1925. Lukija on Hanna Hyvärinen.

               En strimma hav

          Det är en strimma hav,

          som glimmar grå

          vid himlens rand,

          den har en mörkblå vägg,

          som liknar land,

          det är där min längtan vilar,

          innan den flyger hem. 

Video 7. Ediths Södergran: Mot alla fyra vindar, kokoelmasta ”Dikter” 1916 – ruotsinkielisenä. Lukija on Kerstin Andersson.

Video 8. Edith Södergran: Stjärnorna, kokoelmasta ”Dikter” 1916 - ruotsinkielisenä. Lukija on Karin Oscarsson.

Video 9. Edith Södergran: Min framtid, kokoelmasta ”Landet som icke är” 1925 – ruotsinkielisenä. Lukija on Karin Oscarsson.

Video 10. Edith Södergran: Smärtan - ruotsinkielisenä. Lukija on Karin Oscarsson.

Video 11. Edith Södergran: Sjuka dagar, kokoelmasta ”Landet som icke är” 1925 – ruotsinkielisenä. Lukija on Linnéa Björkman. Ruotsinkielisen runon sanat näytetään videolla.

Video 12. Edith Södergran: En önskan, kokoelmasta "Dikter" 1916 - ruotsinkielisenä. Ruotsinkielisen runon sanat näytetään videolla.