Kanttori yritti lentää

Eino Tienari         18.3.2022

Oli seurakunnan poikakuoron harjoitukset. Ne pidettiin erään koulun luokassa, koska oli kyse pienestä paikkakunnasta. Sieltä löytyi kuitenkin pienellä kannustuksella tarpeeksi poikia kuoroon laulajiksi. Harjoituksia oli säännöllisesti. Eräs pojista oli Pekka. Hän oli huomannut kuoroa johtavan kanttorin toimivan epäilyttävästi. Hän oli alkanut kuoron harjoituksissa liikehtiä epätavallisesti. Hän oli alkanut huitoa käsiin tavallista enemmän. Jotain oli vialla, mutta mitä?

Pekka kertoi ystävälleen Leenalle tästä asiasta. Leena piti hyvin paljon Pekasta. Niin paljon, että hän ei kehdannut sanoa sitä suoraan. Hän siis kuunteli tavallista tarkkaavaisemmin, mitä Pekka kertoi. Sama oli toistunut useita kertoja.

Eräänä iltana johtaessaan kuoroa oli kanttori liikahdellut tavallista enemmän. Lisäksi hän hieman punoitti ja hikoili. Pekka oli näkevinään, että miehen kädet vapisivat aika paljon. Kanttori kehotti laulamaan kovalla äänellä laulua lentävästä linnusta niin, että pojat kuvittelisivat lentävänsä ilmassa lintujen lailla. He lauloivat:

               Lennä, lennä lintuseni nyt ylös pilvihin,

               vie hartaat huokaukseni luo Luojan taivaihin,

               vie hartaat huokaukseni luo Luojan taivaihin!

Johtaessaan tuota laulua kanttori hurmioitui niin, että hän heilutti käsiään sivulla linnun siipien lailla. Hän hypähteli samalla ilmaan johtaessaan kuoroa. Hän ikään kuin yritti päästä lentoon. Sitten laulu loppui ja kanttori lysähti kokoon. Hän sai lievän kohtauksen. Hän pyysi poikia odottamaan hetken, kunnes hän tulisi takaisin. Hän lähti kiireesti pois luokasta.

Pekka halusi tietää, mistä on kysymys. Hän seurasi hiljaa ja huomaamatta kanttoria. Kanttori meni talon kellariin, jossa oli mm. lukollinen ruokavarasto. Hän meni sen lähelle ja otti esiin laukkunsa. Sieltä hän kaivoi pienen pullon. Sitten hän otti taskustaan rokotuspiikin ja upotti sen kärjen pulloon. Otettuaan piikin puollosta hän painoi sen kärjen käsivarteensa. Kun Pekka meni lähemmäksi, hän näki käsivarressa olevan paljon piikin jälkiä. Niitä ei näkynyt silloin, kun paidan hiha peitti käsivarren.

Kun kanttori oli saanut itseensä ainetta, joka oli ilmeisesti huumetta, hän rauhoittui. Vapina lakkasi ja hän aikoi palata takaisin. Hän oli kääntynyt niin äkkiä, että Pekka ei ehtinyt mennä piiloon. Kanttori huudahti raivostuneena: ”Mitä sinä vakoilet minua! Ei niin saa tehdä!”. Pekka vastasi rohkeasti, että hän toivoi kanttorin menevän hoitoon ja lopettavan tällaisten aineiden käytön. Kanttori huusi: ”Se ei kuulu sinulle! Tule tänne ja heti!”

Pekka astui lähemmäksi, jolloin kanttori tarttui poikaan ja telkesi hänet koulun lukittavaan ruokavarastoon. Pekka yritti tehdä vastarintaa, mutta kanttori oli häntä voimakkaampi. Hän joutui jäämään lukkojen taakse pimeään. Kanttori palasi ylös luokkaan ja jatkoi harjoituksia normaaliin tapaan. Nyt hän ei kuitenkaan enää yrittänyt lentää käsillään. Muiden kuorolaisten kysyessä Pekasta, hän väitti pojan lähteneen kotiinsa.

Pekka oli sopinut tapaavansa ystävänsä Leenan heti kuoroharjoitusten jälkeen. Koska häntä ei kuulunut tapaamispaikaan, meni Leena koululle. Toiset kuorolaiset sanoivat Pekan menneen kotiin. Leena ei uskonut, vaan jatkoi matkaansa kouluun asti. Hän kierteli koulun luokissa, mutta ei nähnyt ketään. Sitten hän meni alakertaan, jossa oli myös ruokavarasto. Lähestyessään tuon varaston ovea, hän kuuli nyrkkien paukutusta ja koputusta. Hän meni lähemmäksi ja aukaisi lopulta oven. Sen takaa hän löysi Pekan, joka oli onneksi hyvässä kunnossa.

He lähtivät nopeasti pois paikalta ennen kuin kanttori huomaisi asia. Sitten he alkoivat miettiä, mitä pitäisi tehdä huumeita käyttävän kanttorin suhteen. Jotain olisi pakko tehdä.