J. H. Erkon muotokuvan maalasi Kaarlo Vuori v. 1897. Kuvan lähde on erkkola.fi.
Runoilija J. H. Erkko
Eino Tienari 9.3.2021
Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (1849−1906) eli J.H. Erkko oli 1800-luvun loppupuolen keskeinen kulttuurivaikuttaja. Hän oli suosittu runoilija ja näytelmäkirjailija, jonka kynä palveli usein aikakauden ihanteita ja pyrkimyksiä. Erkko oli vahva ja monipuolinen suomalaisen kulttuurin ja kansanvalistuksen levittäjä. Monet Erkon runoista elävät edelleen lauluiksi sävellettyinä.
Erkon vanhemmat olivat maanviljelijä Juhani Eerikinpoika Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Erityisesti äiti halusi poikansa lähtevän opiskelemaan Jyväskylään ja auttoi häntä siinä. J. H. Erkko valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa 1872 ja toimi aluksi opettajana Johanneksen kunnan Rokkalan lasitehtaan koulussa.
Viipurissa hän vaikutti pitkään ja monipuolisesti ollessaan opettajana Adan Wilken perustamassa koulussa vuosina 1874 – 1885 (10 vuotta). Hän oli samalla viipurilaisen Ilmarinen-lehden toimittaja 1874-76 ja Ilmiö-nimisen aikakusilehden julkaisija 1893-1894. Hän teki useita matkoja, joiden kohteena oli Tanska, Saksa, Itävalta, Italia, Englanti, Ranska, Sveitsi, Egypti ja Palestiina.
Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa. Hän rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodinTuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen. Taiteilijakoti Erkkolassa on nykyään esillä Tuusulan taidemuseon vaihtuvia näyttelyitä.
Runoilijan muistoa ylläpitää kotisivusto: www.jherkko.fi
Taiteilijakoti Erkkolan nykyistä toimintaa kuvaa sivusto: www.erkkola.fi
J. H. Erkon kirjoituskilpailu on suomalainen kirjoituskilpailu, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Vuodesta 2013 kilpailun järjestämisestä on vastannut Suomen Nuoriso-opisto. Palkinto on nimetty runoilija J. H. Erkon mukaan. Kilpailu on suunnattu alle 30-vuotiaille kirjoittajille, jotka eivät ole vielä julkaisseet esikoisteostaan.
Runokoelmia
• Runoelmia I. 1870. - Runoelmia II. 1872.
• Runoelmia III. 1876. - Paimenet: pieni laulukihermä. 1878.
• Valikoima runoelmia. 1881. - Uusia runoelmia. 1885.
• Havaittuani: vihko runoja ja virsiä.1886. - Kuplia. 1890.
• Ajan varrelta: laulurunoja. 1896. - Runoelmia ja ajatelmia. 1899.
• Nuorten runoja.1903. - Ilmojen lauluja. 1904.
• Ihmisiksi. 1904. - Hulluuksia: pieniä runoja.1904.
• Kootut teokset I: Runoelmia. 1908. - Kootut teokset II: Runoelmia. 1910.
Runomuotoisia näytelmiä
Kokkimajor.1873. - Sotaisat veljekset. 1873. – Tietäjä. 1887.
Aino. 1893. – Kullervo. 1895. - Pohjolan häät. 1902.
J. H. Erkon näytelmät kuten mm. Tietäjä, Aino ja Kullervo olivat raamatullisten ja kalevalaisten aiheiden pohjalta syntyneitä yhteiskunnallisia aatedraamoja. Pohjolan häät oli kirjoitettu Kansallisteatterin vihkijuhlaa varten 9. päiväksi huhtikuuta vuonna 1902. Näytelmässä on jyrkästi vastakkain kaksi valtaa, toinen vapaiden, orjuutta suvaitsemattomien kalevalaisten kansa, toinen Louhea sokeasti totteleva Pohjolan väki.
Muita teoksia
Kotoisia tarinoita I. 1881. - Kotoisia tarinoita II. 1883. novelleja
Uskovainen. 1890. novelli - Pimeän tullen. 1900. runoja ja suorasanaista
Suomalainen huoneentaulu. 1900. elämänohjeita ihmisille
KIRJALLISUUTTA
Erkko, J. H.: Valitut – runoja etsiville (2005), 148 sivua. Valittuja runoja.
Erkko, J. H.: Hopeahelmiä, valikoima J. H. Erkon runoja (1989), 237 sivua.
Jukola, Martti: Juhana Heikki Erkko – elämä, runoilijatoiminta, teokset. Osat 1-2. (1930). Saattaa löytyä kirjaston varastosta.
Kuula, Marja, toim.: Sydämeen luettavaksi, J. H. Erkon elämänkerta (2018), 260 sivua. Huomattavan kauniisti kuvitettu. Suosittelen luettavaksi.
Rajala, Panu: Runoilijan sydän, J. H. Erkon täyttymätön elämä (2006), 349 sivua. Romaani runoilijasta romaanin muiden henkilöiden kertomana.
Aukusti Veuron veistämä J.H. Erkon muistomerkki Orimattilassa. Veistos on paljastettu vuonna 1937. Kuvan lähde on Wikipedia.
Kokoelmasta ”Runoelmia I” (1870):
Kahden tahto
Suuteloista äiti kieltää.
Pitäneekö noutaa mieltään?
Sydämeni sanoo toisin.
Kumpaakin jos noutaa voisin!
Rinta kiehuu, kuohuu – oi!
Ken nyt viihdyttää sen voi?
Äidillä on vanhan mieli,
Vanhan mieli, vanhan kieli;
Sydämmen sain Jumalalta,
Sain myös tahdon Taivahalta:
Joudu, kultaseni, jo,
Jo on valmis suutelo!
-----
Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä:
”digi.kansalliskirjasto Runoelmia I”.
Kokoelmasta ”Runoelmia III” (1876):
Hän
Kuin hoikka Pohjan neiti
Hän onpi varreltaan,
Pelloilla kasvatettu
Viljaisen Pohjanmaan.
Ja kasvot Hämeen immen
On hällä kainommat
Kuin laaksot, metsälammet
Hämeessä hohtavat.
Silmäinsä sulo, säihky
Kuin Savon tyttären,
Saimaalla päivän nousu
Ei niin lie herttainen.
Jo mainitsenko tukkaa
Tummasta ruskeaa,
Kuin salohon syys-ilta
Sulattais purppuraa.
Vaan armain aatrtehista
On sydän kultani,
Kuin Suomen naisen sydän:
Sulouden temppeli.
----
Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä: ”Runoelmia 3 erkko”,
jonka jälkeen avataan kohta ”Runoelmia – 3 – Doria”.
Kokoelmassa ”Nuorten runoja” (1903):
Pikku tytölle
Kun meri on laaja ja laiva yksin,
sit´ aallot uhkaavat eksytyksin,
oi silloin yksikin tähtönen
sen voipi ohjata reitillen:
Sin´ ollos, tyttö, se tähtönen.
Mies metsän taivalta yksin astuu
ja myrskyn pauhussa läpi kastuu,
niin pieni torppa ja tuike sen
on hälle lohdutus lämpöinen:
Ole, tyttö, tuke se herttainen!
Jos missä maailmas´ istut, liikut
tai kotikoivujes alla kiikut,
niin hellän päivyen paisteena
valoa murheesen vilkuta
ja hoida maallesi kukkia!
Vaan itse toivotko palkkioita?
Oi, muista kansasi, itses voita!
Kuin sade auringon liitossa,
niin kotimaatasi virvoita,
vaan palkkaa – sit´ elä odota!
---
Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä:
”digi.kansalliskirjasto Nuorten runoja”.
Kokoelmassa ”Ajan varrelta: laulurunoja” (1896) ja sama runo on myös edellä mainitussa kokoelmassa ”Nuorten runoja”:
Maamiehenlaulu
Pois nyt Suomen taivahalta
Mustat pilven saihot!
Suomen kansan vainioilla
Lainehtii jo laihot.
Valistuksen vahva touko
Hengen viljaa tuottaa,
Voithan, Suomi, nousevahan
Nuorisohon luottaa.
Poistu, halla. meidän maasta,
Vainiomme säästä,
Toivon touot kukkimahan,
Kypsymähän päästä!
Herran voima, auta meitä,
Nosta korkealle!
Ja kuin nostat, anna meidän
Paistaa maailmalle!
---
Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä: ”Ajan varrelta erkko”,
jonka jälkeen avataan kohta ”Ajan varrelta: laulurunoja - Doria”.
Sävellettyjä ja laulettuja J. H. Erkon runoja
Video 1. Kevätlinnuille etelässä, Eero Kantola (baritoni, laulu) ja Inka Kantola (piano). Säveltäjä Oskar Merikanto
Täält' etelästä sinne pohjolaan / Jo kevätlinnut lentää laulamaan.
On sydän heillä Suomen lapsillen / Niin hellä, lämmin -- kyllä tunnen sen.
Olette, linnut, täynnä lauluja, / Suloa, rakkautta, sointuja
Ja keväthenkeä -- ne kaikki, ne / Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.
Ja lasten joukosta hän etsikää, / Jok' uskollinen on ja ymmärtää.
Hänelle tiukuttakaa erikseen / Mun sydämmeni laulut sydämmeen.
Äänivideo 2. Kullan murunen, Soile Isokoski (sopraano, laulu) ja Marita Viitasalo (piano). Säveltäjä Oskar Merikanto
Sinä kullan murunen / Kullan puhtahimman
Minä vasken palanen / Vasken ruosteisimman
Minä kultahan kun sulan / Vältän ruostumisen pulan
Sinä kullan murunen / Kullan puhtahimman
Äänivideo 3. Merellä, Matti Salminen (basso, laulu) ja studio-orkesteri johtajana Hannu Bister. Säveltäjä Oskar Merikanto
Syvästi meri huokaa / Sen rinta kuohuaa
Mutt' rauhallisna taivas / Valoa vuodattaa
Min' olen meri, minä / Levoton, aaltoinen
Sin' olet taivahani / Valoisa, rauhainen
Kuvasi, armas, kannan / Nyt vasten rintoain
Ja sinut itses kätken / Syvälle sielussain
Voi laivan myrsky murtaa / Ja kenties uppoan
Mutt' sinut sielussani / Vien aallon pohjahan
Äänivideo 4. Laula tyttö, Merja Soria (kansanmuusikko, laulu) ilman säestystä. Säveltäjä on Oskar Merikanto. Huomaa laulajan säkeistöjen taitava toistaminen niin, että laulu on pitempi.
Pieni tyttö sinisilmä, / punaposki, ruususuu,
istu tuohon polvelleni, / siin' on sulle laulupuu.
Laula mulle, laula muille, / maailmalle laulele,
ettei ennen aikojansa / sydämemme vanhene.
Laula tyttö, ettei surra / otsaa ryppyiseksi saa,
ettei murhe mieltä murra, / toivo päivät kirkastaa.
Äänivideo 5. Olet maamme armahin, Mieskuoro Weljet ja Oulun Kamariorkesteri. Sävel on vanha kansansävelmä. Laulun sanat ovat niin tutut suomalaiselle yleisölle, että niitä ei tarvitse toistaa.
Jaa tämä sivu