Monipuolinen kirjailija Heli Laaksonen. Kuvan lähde on kotiliesi.fi.

Ei tätä eikä sitä

Eino Tienari      9.9./14.9.2020         

(Teksti on uusi ja aikaisemmin julkaisematon. Siihen on myöhemmin lisätty 3 uutta runoa ja yksi uusi lauluvideo.)

                        Kuuntele Airi Liivan virolainen lastenlaulu: "TAHAN, EI TAHA!"

 

Heli Laaksonen, Anja  Porio ja Pentti Saarikoski

 Runoilijoita, joiden runohin kannattaa tutustua 


Olen kehittynyt tässä runojen harrastamisessa nyt niin pitkälle, että tuli mieleeni kertoa sellaisista kirjailijoista, joita en ole vielä ottanut mukaan. Se ei ole heidän vikansa - vaan minun omani.  Ne kirjailijat ja runoilijat,  joita valitsen, ovat joko yleisesti arvostettuja kansallisrunoilijoita, uusia lahjakkaita kirjoittajia tai tietojeni mukaan suosittuja runonlausujien keskuudessa. Jos otan käteeni runokirjan ja pidän lukemastani, niin se on siinä. Se on oma valintani.

Korostan, että sävellettyjen laulujen tai lausuttujen runovideoiden puute ei ole este päästä blogiini mukaan. Mainitsen esimerkkinä Eeva Heilalan, josta löysin vain painettuja runoja mukaan otettavaksi.

Seuraavassa on kirjoittajia, joita luin ja yritin ymmärtää. En sitten kuitenkaan ymmärtänyt heidän runouttaan täysin. Älkää vain loukaantuko ajatellen: minäpä pidän, vaikka et sinä!   On kuitenkin kyse vain runojen lukemisesta.

                                         +  +  +  +

1.  Heli Laaksonen

Hän on syntynyt vuonna 1972. Nykyään hän asuu Rauman Lapissa. Tämä Vakka-Suomen alueella Turussa ja sen ympäristössä puhuttua murretta käyttävä runoilija on saanut Aurora-mitallin 2006 ja Larin Paraske -palkinnon 2009.

Hänen runoäänitteitään ostetaan aivan kuten musiikkilevyjä - kuunneltavaksi. Televisiossa hän on iloinen ja hyvä esiintyjä. Hän on varma itsestään ja taidoistaan. Hänestä kiinnostuneille on olemassa Heli Laaksosen runojen kotisivut:

            www.hulimaa.fi

En ymmärrä tuota murretta. Haluan lukea runoja, joiden sanoman ymmärrän. Niiden ei tarvitse olla hauskoja. Ne saavat olla isänmaallisia, hengellisiä, vakavia tai surullisia. Jos halutaan yleisön nauravan, niin erilaiset murrepakinat ja murrerunot ovatkin suosittuja eri tilaisuuksissa.

Heli Laaksosen kirjoittamia kokoelmia ovat "Pulu uis" (2000), "Raparperisyrän" (2002), "Sulavoi" (2006), "Peippo vei" (2011), "Ykköne" (2018) ja "Aurinko, porkkana, vesi: runoi" (2019).

Hän on julkaissut myös cd-levyinä seuraavia runokokoelmia lausuttuna:  "Jäne pussis, korvallissi runoi" (2003), "Ratio Sulavoi" (2007), "Peippo vei" (2011), "Ykköne" (2018) ja "Aurinko, porkkana, vesi: runoi" (2019).  Hän on julkaissut myös kirjan nimeltä "Pursu, tarina- ja marinakirja" (2009).

 - - -

               Sioi                                 (kokoelmasta "Pulu uis")

Antteks vaa

täsä olla vähä joukom prättistynei

tul tosa valvottu, mää porsisi melkke vuarokaure

kakstoist piänt sikka

niin kaunei ja silussi

mää sirosi heijä napanuara

laito lämpölampu al

pitusjärjestykses kuivama

anno heil

semssi nimi ko sioil pruukata antta

Nominatiiv, Kenetiiv, Akkusatiiv,

Partitiiv, Essiiv, Translatiiv, 

Ines, Ela, Illa

Ares, Apla, Alla

Nii hyvä ol hämäräs maat

pahna vatta al

suari omiem poikkatte saparoi

miätti mitä näistäkki ison tule.

  - - - - -

        Halohakkajam puhelin on kii                   (kokoelmasta "Jänes pussis")

Prinsessam päiv ei men ninko tahtois menevä.

Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi

                                eikä ripustamisest tul mittä.

Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.

Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:

Eerikki, arva mitä,

mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,

mää ole löytän hianon tiä meil,

kun tarttis hiuka appu taas,

sain klasist haavan, tul puhaltama

osasin peril, kehu munt,

lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,

kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahro sunt kokonas

ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines

ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,

ei mittä 

ja kaik mitä ossan sanno.  

- - - - -

          Vinkei yksinäisil naisil 1            (kokoelmasta "Raparperisydän")

Laitlan kaunkis, kaalimaan takan

asuvam Suamenmaam pantavimmap polismiähe

heijän kaffehuones ikkuna o niin matalal,

et lyhkäsempiki naisihmine näkke.

 

Porin pohjoispual, valimost vasemmal,

kasvatetta syötävimmäk kirkomiähe,

heijä lentäjälakkis alt kattova Susihuka silmä

ja käres o äitin kutoma vanttu.

 

Hattulan pappilas, häme metis,

o jäljel muutama kirvesmiäs,

kannatta saalista viäl ku saa,

heijät tuntte tupsukorvist.

Heli Laaksonen: Syrämien kirjois -runovideo (tekstitetty kun valitset)

Heli Laaksonen: Peippo vei -runovideo

Miten paljon elämyksiä jokapäiväinen arki tarjoaa, Heli Laaksonen

2.  Anja Porio

Löysin tämän runoilijan kirjoittaman runokirjan omasta kirjahyllystäni. Se jäi mieleeni lämpimänä kokemuksena. En kiistä hänen lahjakkuuttaan enkä laajaa runotuotantoaan. Lyhyesti sanottuna, hän on naisten asialla ja naisten runoilija.

Anja Porio syntyi 1942. Hän on teologi ja seurakuntapappi. Hänellä on yhteisiä runokoelmia piispa Irja Askolan kanssa nimeltään "Mikä nainen" (1985), "Matkaan naiset" (1988) ja "Lasinen lapsuus" (1990). Niistä on otettu useita uusia painoksia.

Hänen omia runokoelmiaan ovat esimerkiksi "Keskipäivään oli aikaa" (1989), "Missä olet mies" (1993), "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot" (1997) ja "Tule mummi leikkimään" (2013).

Hän on kirjoittanut varsinaisten runojen lisäksi myös asiatekstiä surun kohtaamisesta. Tässä kaksi hänen kirjaansa tästä aihepiiristä: "Rakkaus on väkevämpi" (2009) ja "Ystävä auttaa - Opas lähimmäiselle" (2002). Jälkimmäisen kirjan toinen tekijä on hänen aviomiehensä Ilkka Porio. Avioparina he ovat kirjoittaneet sen lisäksi yhdessä hyvästä avioliitosta puhuvan kirjan "Lujan liiton salaisuus" (2007).

 - - - -

 Anja Porion runoja kirjasta "Matkaan naiset":

 

Ravistan sinua sisareni

vapisen itsekin raivosta

 

Nähdessäni kasvosi mustelmilla ja kätesi kantositeessä

olin valmis heti paikalla

syöksymään poliisilaitokselle

tehdäkseni rikosilmoituksen pahoinpitelystä

 

Olin ymmällä ja vihainen

kuinka sinä annat kaiken tapahtua yhä uudelleen

vaikka tätä on jatkunut ties miten pitkään

Eikö sinusta ole puolustamaan edes lapsiasi

annatko todella

miehesi tuhota oman ja lastesi elämän

              Sisareni

              sillä hetkellä kun haluat apua

              olen tässä

 

Hyvä Jumala

varjele väkivaltaisen miehen vaimoa

luulemasta puolison mustasukkaisuutta

suuren rakkauden ilmaisuksi

 

Auta naista kääntämään

edes kerran katseensa miehestä

omaan elämäänsä ja itseensä

 

Anna elämänhalun voittaa

että naisessa alkaisi kasvu

kohti tervettä itsekkyyttä

ja suoria ja kunnioitettavia ihmissuhteita

oman elämän rikkautta ja iloa

 

Varjele naista auttamisen pakosta

jotta hän luopuisi hoitamasta miestä

joka sotkee itse omat asiansa

                              +   +    +

 

Miten jaksaa nainen

joka vuosikaudet hoitaa sairasta tai vammaista lasta

eikä edes muista

milloin sai nukkua tarpeeksi

 

Miten kestää nainen

joka huolehtii heikkenevästä vanhuksesta

eikä voi poistua paikalta

muuten kuin suurin järjestelyin

 

Kuka huomaa nämä naiset

joiden käsien varaan on laskettu hauras elämä

 

Jumala muista sinä naisia

jotka vuodesta toiseen huolehtivat

sairaista ja heikoista läheisistään

 

Rohkaise heitä pyytämään apua

ettei liian kauan jatkuva uhrautuminen

katkeroita heidän mieltään

 

Varjele omaisia ja tuttavia

pitämästä itsestään selvänä

että nainen hoitaa yksin sairaan ja heikon läheisen

 

Varjele heitä hukkaamasta omaa elämäänsä

vain toisen tarpeista huolehtimiseen

 

Suo elämän velkoa heitä ajoissa

aloittamaan myös oman elämän

                             +    +    +

 

Ohut yöpaitakaan ei auta

hipaisu ei vie viestiä

 

kuorsauksen jyrinässä mietin

miten nainen niin hitaasti

kypsyy seksuaalisesti

           Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta 

           hän kääntää kylkeään kyllästyneenä

           Toiset kaksikymmentä vuotta

           turhaan houkuttelee syliinsä armasta miestään

 

Nyt on käytettävä hyväksi

ne harvat ja ihanat hetket

jolloin olemme hereillä

  ---  samaan aikaan

 

Runokirjan kansi. Anja Porio kirjoittaa naisten tunnoista. Kuvan lähde on kirjasampo.fi.

3. Pentti Saarikoski

Pentti Saarikoski eli vuosina 1937 - 1983. Hän oli runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hänen kirjallinen tuotantonsa on valtavan suuri. Hän oli naimisissa neljä kertaa. Saarikosken elämää on kuvannut Pekka Tarkka kaksiosaisessa perusteellisessa elämänkerrassa (1. osa 1996, 2. osa 2003).

Hän sai elämänsä aikana palkintoja, mm. valtion kirjallisuuspalkinto 6 kertaa, kääntäjien valtionpalkinto 3 kertaa, Kalevi Jäntin palkinto, Mikael Agricolan palkinto, Aleksis Kiven palkinto, Pro Finlandia ja Suomen Kulttuurirahaston palkinto. 

Hänen tekemiään runoteoksiaan ovat mm. "Runoja" (1958),. "Toisia runoja" (1958), "Runot ja Hipponaksin runot" (1959), ""Maailmasts" (1961), "Kuljen missä kuljen" (1965), "Ääneen" 1966), "Laulu laululta pois" (1966), "En soisi sen päättyvän" (1968), "Katselen Stalinin pään yli ulos" (1969), "Onnen aika" (1971), "Alue" (1973), "Tanssilattia vuorella" (1977), "Tanssiinkutsu" (1980). "Hämärän tanssit" (1982)ja "Tiarnia-sarja - runoja vuosilta 1977-1983" (2012).

                                        +    +     +

Nuorena ollessaan hän julkaisi Yliopilaslehdessä poliittisen runon "Uutisia":

           Voidaanpa sanoa

           että gagarinin lento oli saavutus

           mutta on huomattava että Neuvostoliitossa

           vallitsee diktatuuri

           ja pelättävä on että gagarinin lentoa

           käytetään propagandatarkoituksiin

           ja on muistettava

           että Neuvostoliitto on sikäli paremmassa asemassa

           ettei sen tarvitse käyttää varoja

           kommunismin vastustamiseen lainkaan

(1961)

Seuraavaksi on videoina laulut: "Niinkuin vierasta maata" ja "Liisankadulla". Niiden jälkeen on puhetta Pentti Saarikoskesta, runo ja 2 valokuvaa.

 

Muksut - Niinkuin vierasta maata, laulun sanat Pentti Saarikoski

Muksut - Liisankadulla. Laulun sanat: Pentti Saarikoski

Kommunisti Pentti Saarikoski

Seuravassa lainauksessa puhuu Pentti Saarikosken runoudesta väitöskirjan tehnyt tutkija Kansan Uutisten haastattelemana joulukuussa vuonna 2015:

" Pentti Saarikosken runous on viehättänyt ja kiinnostanut filosofia tohtori Riikka Ylitaloa nuoresta pitäen. Hänen kirjallisuuden väitöskirjansa Kanoninen kumous. Pentti Saarikosken 1960-luvun lyriikan poliittinen runousoppi, tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa marraskuussa (2015). Väitöskirja pureutuu Saarikosken runojen yhteiskunnallisuuteen: yhteiskunnan kritisoimiseen, pyrkimykseen muuttaa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan tilanteen kommentointiin.

Saarikosken runoudessa Ylitaloa kiehtoo sen kauneus ja koskettavuus sekä Saarikosken ymmärrys yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa kohtaan. Tämän vuoksi tutkija nautti hänen tekstiensä lukemisesta suunnattomasti. Alun perin hän kiinnostui Saarikosken tuotannosta luettuaan lukioikäisenä hänen kirjaansa 'Nuoruuden päiväkirjat' (1964).

Saarikoski julkaisi 1960-luvulla 7 runokokoelmaa. Ne muodostavat kehityskaaren, jossa poliittisuus muuttuu runoteosten 'Mitä tahtuu todella?' (1962) ja 'Ääneen' (1966) kommunistiseksi julistautumiseksi ja lopulta poliittisen pettymyksen käsittelyksi 'Katselen Stalinin pään yli ulos' (1969) -runokokoelmassa.

Kirja 'Kuljen missä kuljen' (1965) on Ylitalon mukaan Saarikosken poliittisen runousopin kannalta tärkeä erityisesti siksi, että siinä tarkastellaan kirjailijan yhteiskunnallista asemaa. . . .  Vaikka Saarikoski kirjoitti runoissa usein itsestään, hän tuli samalla kuvanneeksi monen muun vasemmistoradikaalin kehitystä ja kommunistiksi tuloa 1960-luvulla. ".

 

Lontoossa talvella 1963

Hän keräsi vaikkutteita englantilaisesta yhteiskunnasta ja kirjoitti kolumneja Kansan Uutisiin. Rahattomana Saarikoski ei päässyt teattereihin tai näyttelyihin eikä itse asiassa halunnutkaan. Saarikoski pilkkasi Englannin konservatiivien suhtautumista työttömyyteen tai niitä työväenpuolueen edistajia, jotka väittivät saavansa kapitalismin toimimaan paremmin.

Seuraavassa runossaan hän pohtii elämää kotona ja vieralla maalla:

       täällä on vähän parempi 

       kun ei tarvitse olla kukaan

       eikä minkäänlainen eikä kenenkään mikään

        ei omista mitään

        ei pyrkiä hyveeseen

        omistaminen on ainoa hyve

 

        Suomessa minun oli mahdotonta

        kun minä pelkäsin kaikkien näkevän

        ettei minulla ole halua eikä kykyä ainoaan hyveeseen

        täällä on vähän parempi

        kun minä aina voin viitata kauas pohjoiseen

        ja sanoa että siellä on minun hyveeni

        siellä minulla on asunto ja vaimo ja lapsia

        siellä minulla on ystäviä

        siellä minulla on mielipiteitä

         jotka vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen

 

Kuvan lähde on Kaupan kierrätyskeskus/ Pekka Tarkan kirjan kansi.