Runon taikaa

Eino Tienari   18.9.2020.       

            (Se on kirjoitettu vuonna 2005 ja se perustuu koettuun runoesitykseen miehen näkökulmasta.)

 

Naisella oli taskussaan kirjallisuustapahtuman ohjelma. Hän oli matkalla annettuun osoitteeseen, jossa esityksen piti tapahtua. Kyse oli yhden henkilön esittämästä runojen kokonaisuudesta. Häntä kiinnosti tällainen itsensä ilmaiseminen yleisön edessä. Miten esitys onnistuisi?

Hän saapui tapahtumapaikalle.  Siellä ei ollut paljoa yleisöä. Heitä oli yhteensä alle kymmenen. Kuitenkin runonlausunta alkoi suunnitelmien mukaan. Miehellä oli isot saappaat, vanhanaikaiset sarkavaatteet ja hattu. Lavalla oli kaksi puupölkkyä, iso ja paksu lauta, kirves ja pahvilaatikko. Esityspaikalla oli myös ikkunan kehykset ilman lasia irrallaan lattialla.

Kaikkia näitä tavaroita käytettiin esityksen tukena eri runojen kohdalla. Eräässä kohden esittäjä otti kirveen käteensä, kohotti sen korkealle ilmaan ja paukautti sen kiinni pystyssä olevaan puupölkkyyn. Toisessa kohden kahden pölkyn päälle nostettiin lauta. Esittäjä istuutui tai asettui makaamaan sen päälle runon aiheista riippuen. Myös pahvilaatikolla oli osuutensa. Ikkunan kehykset nostettiin käsiin ja lausuja ikäänkuin katsoi ulos ikkunasta.

Kaikki tämä tapahtui sujuvasti. Runot muistettiin hyvin ulkoa. Koko ihminen ja sen mukana hänen kasvonsa eläytyivät kuhunkin rooliin, mitä piti esittää. Lausunta oli niin selkeää, että sitä oli helppo seurata sanasta sanaan. Esitys jäi mieleen. Sen teemana oli Itä-Suomeen vanhempiensa maatilalle jäänyt poika, joka aikuiseksi tultuaan ei lähtenytkään kodistaan vaan jäi hoitamaan sairaita ja heikkoja vanhempiaan. Vanhempien kuoltua hänen olisi ollut mahdollista vielä lähteä. Kuitenkin poika jäi asumaan entiseen paikkaan.

Runot olivat erillisiä, mutta näin esitettynä niistä muodostui selkeä kokonaisuus. Tämä esitys tapahtui Oulun muusapäivillä Aleksinkulmassa vuonna 2005. Esityksen otsikko oli "Maaseudun valo". Nainen poistui salista muun yleisön mukana. Ulkona oli viileä ilma, mutta juuri kuultu esitys säkenöi mielessä niin, että nainen takkinsa alla tunsi itsensä lämpimäksi.

 -  -  -  -  -

Esiintyjä oli Hannu Tarvas, joka on jatkanut lausuntataiteilijana edelleen. Kuuntelen häntä mielelläni vieläkin, kun saan siihen tilaisuuden. Hänen työpaikkansa oli aikaisemmin Yleisradion paikallisasema "Oulun Radio" vuoteen 2011 asti. Sitten hän jäi eläkkeelle.