Kirjailija Oiva Paloheimo. Kuvan lähde on discogs.com.

Kirjailija Oiva Paloheimo

Eino Tienari       24.10.2020

Oiva Aukusti Paloheimo (1910-1973) oli suomalainen kirjailija, joka kirjoitti romaaneja, runoja, novelleja ja aforismeja. Ollessaan kahdeksanvuotias hän muutti isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi. Vuosina 1930-1933 hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sanomalehtilinjalla.

Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana. Asuttuaan ensin Vesilahdessa Paloheimo asui vuodesta 1953 lähtien Helsingissä. Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Hänen vaimoinaan olivat tässä järjestyksessä Maila Ahvenainen, Sirkka-Liisa Kahiluoto ja Anna Sinikka Räty. Lapsia hän sai yhteensä viisi.

Oiva Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulujen kautta ”Ontuva Eriksson” ja ”Lähtevien laivojen satama”. Hänen lastenkirjoistaan tunnetuin on ”Tirlittan”. Oiva Paloheimo oli itse jäänyt lapsena orvoksi ja käsitteli tässä kirjassa orpouden teemaa. Joissakin lastenkirjoissaan hän käytti kirjoittajana nimimerkkiä: Olli-setä.

Oiva Paloheimon romaaneja

Levoton lapsuus”, 1942. ”Punainen lintu”, 1945. ”Peili”, 1946. ”Lepakko”, 1949. ”Ratsastus Eedeniin”, 1950. ”Patarouva”, 1956. ”Ei puu yksin pala”, 1958.

Oiva Paloheimon novellikokoelmia ja lastenkirjoja

Motti-Matti ja Vanja-Katti”, 1942, lastenkirja. ”Meidän sakin sankarit Karjalassa”, 1943, kuvakirja. ”Taikakampa: iloisia ja totisia satuja Heponiemestä”, 1946, lastenkirja. ”Tuonen virran tällä puolen”, 1948, novellikokoelma. ”Lipin pakinoita”, 1950, pakinakokoelma. ”Ongelmatyttö ja muita pakinoita”, 1953, pakinakokoelma. ”Tirlittan: orpotyttö ihmisten ihmemaassa”, 1953, lastenkirja. ”Tinaseppä ja seitsemän”, 1956, lastenkirja. ”Oivalluksia”, 1959, aforismeja. ”Lapsia ja enkeleitä”, 1960, novellikokoelma. ”Salonki”, 1961, novellikokoelma.

Lastenkirja "Tirlittan" on saatavilla sekä äänikirjana että e-kirjana alan liikkeistä, kirjakaupoista ja verkkokaupoista. Myös hänen kootut runonsa otsikolla "Runot" on myytävänä e-kirjana.

Oiva Paloheimon runokokoelmia

Vaeltava laulaja”, 1935. ”Elopeltojen yli”, 1943. ”Pan kuuntelee virttä”, 1947. ”Palaa ne linnut vielä”, 1962.

Palkintoja, kirjallisuutta, haastattelu ja elokuva

- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1936, Valtion kirjallisuuspalkinto 5 kertaa, Kalevi Jäntti palkinto 1944 ja Pro Finlandia-mitali 1959.

- Matti Paloheimo: ”Levoton Lippi – isäni Oiva Paloheimo”, 1985. Matti Paloheimo s. 1947 on suomalainen kirjailija, joka vuosina 1984–1996 oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja 1999-2011 Valtion Elokuvatarkastamon johtaja.

- Tanja Hällstén: Sanat lensivät sydämestä maailmaan. Runon minä ja metalyyrisyys Oiva Paloheimon runoudessa (Tampereen ylipiston pro gradu), 2008. Laaja tutkielma, joka näytti mielenkiintoiselta. Siinä on 171 sivua ja se löytyy internetistä luettavaksi.

- Yleisradion elävä arkisto-puhe ääninäyte otsikolla: Oiva Paloheimo ei uskonut runoilijaromantiikkaan, vuodelta 1956. Haastattelun kesto on noin 27 minuuttia.

- Mauno Kurkvaara ohjasi Oiva Paloheimon kirjan pohjalta elokuvan ”Tirlittan” vuonna 1958 Sen nimiroolissa näytteli Tarja Airaksinen.

                                              +     +     +

Oiva Paloheimon runo kokoelmasta "Pan kuuntelee virttä":

              Kristus ja kristitty

       Jeesus Kristus, poika Herran,

        kulki metsätietä kerran

        hymyhuulin, avojaloin

       - linnunpoika kämmenellään.

 

        Siitä kulki kristittykin

       mustissansa, ilmein mykin,

       paheksuvin mielialoin

      - seudun synnit sydämellään.

 

       Kohtasivat

       ohi astuissaan

      tuntematta toistaan kumpikaan.

 

Oiva Paloheimon runo kokoelmasta "Elopeltojen yli":

               Lampaanpolska

         Mustana lampaana maailman

         elämän tarhassa kaakerran,

         sarvet sairaina pusken pään

         pahuksen suureen veräjään.

 

        Typeryyden muori mun keritsee

        kinttuni köyttää ja kiroilee,

        pistää kylkiin – ja piruvie

        pässin viimeiset villat vie.

 

         Kilikilikello on kaulassain

         etten mä hukkaan joutuisi vain,

        etten mä vimmalla pässin pään

        syöksyisi avaraan elämään.

 

        Kikikilikelloa kuuluva

        muorini tarkkaa kauempaa,

        villoja kahmii ja puntaroi,

        kilikilikelloni tarhassa soi.

 

        Kerranpa vielä mä tempun teen:

        täräytän veräjäni levälleen,

        vilistelen rannalle pakanamaan

        pakanoita villoilla naurattamaan.

 

Seuraavana on lastenkirjan "Tirlittan" kansikuva ja kuvaus sen juonesta:

 

Kirjan sisältö lyhyesti:

Kultatukkainen tyttö Tirlittan jää ”orpolapseksi” kun ukkonen iski hänen kotitalonsa taivaan tuuliin. Tyttö itse lensi kanavaan. Hänelle on jäänyt vain okraanipillin käteen ja pyjama päälle ja sekin väärin päin.

Tirlittan menee torille ja nälissään varastaa tomaatin. Poliisit veivät hänet kammarille jossa Tirlittan tiedusteli että: ”Milloin minut hirtetään?”. Ystävällisen poliisin avulla hän pakeni ja löysi itsensä luuvaloa sairastavan rouvan luota. Sytytettyään vanhan rouvan talon vahingossa tuleen, ja siinä sivussa parannettuaan rouvan luuvalon, hän pakeni jälleen. Etsiessään perhettään Tirlittan aiheutti kommelluksia säännöllisesti siellä ja täällä missä kulkikin.

Myöhemmin Tirlittan liittyi sirkukseen, jossa hän ilmoittautui trapetsitaiteilijaksi. Kesken nuorallakävelyn hän havaitsi isänsä yleisössä, tarkkaavaisuus herpaantui ja hän putosi ja joutui sairaalaan. Onnettomuus teki Tirlittanista kuuluisan ja perhe saatiin sen ansiosta jälleen kokoon. Luuvalosta parantunut rouva rakennutti Tirlittanille uuden kodin tuhoutuneen tilalle.

Koko tarinan läpi Tirlittan keskustelee säännöllisesti ”taivaan isän kanssa” ja televisiotaltioinnin lopussa Tirlittan toteaakin, että: ”Voi kyllä että te sitten olette hienoja rouvia ja hienoja poliiseja ja kyllä te teitte minulle ihmeen. Mutta minähän olenkin taivaan isän lemmikki!”.

Kaksitoista videota Oiva Paloheimon runoista (runon sanat liukuen videon kuvaruudussa, jos se mainitaan):

1. Kirkkotiellä - lukija Yrjö Jyrinkoski

2. Iltalaulu rakastetulle - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukanan sanat)

3. Onnellinen runo - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

4. Aamu - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

5. Jäähyväislaulu - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

6. Suviyö - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

7. Lähtevien laivojen satama - laulaja Joel Hallikainen, säveltäjä Ilmo Häkkinen

8. Oi lehdet, vaiti - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

9. Kuun laulu - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

10. Lyhty - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

11. Vaikeneva laulu - laulaja ja säveltäjä Seppo Alamikkelä (mukana sanat)

Tapio Rautavaaraa harmitti, että runo Kerjäläislegenda, josta laulu Ontuva Eriksson on tehty, ei mahtunut kokonaisena levylle. Sen yksi säkeistö piti nimittäin jättää pois.

Puuttuva viimeinen säkeistö kuuluu:

        Hän rauhassa aamulla mennä saa

        taas taivaan porttien luo.

        Tosin vainajat tänne mukanaan

        ei kukkaroita tuo.

        Mutta tyhjä hattu ennenkin

        sinun ansios ollut on.

       Saat nukkua maksutta kuitenkin

       vai saatkohan, Eriksson?

12. Ontuva Eriksson - lalulaja ja säveltäjä Tapio Rautavaara