Ranskalaisten iskelmien toivekonsertti

Eino Tienari 6.12.2020

Hyvät kuuntelijat! Olen valinnut teille kappaleet ranskalaisten iskelmien, erityisesti chansonien, toivekonserttiin. Näiden 10 laulajan tai yhtyeen esittelyt ovat tarkoituksella lyhyitä, jotta jäisi enemmän aikaa nauttia musiikista. Teemana on tänään esitellä perinteisiä ranskalaisia chanson-iskelmiä, mutta myös muita kappaleita (mm. joululaulu).

Poimin esiintyjistä mieslaulajan Gilbert Becaud ja annan hänen esittää kaksi kappaletta hänen kykyjensä esilletuomisen takia. Erityisen merkittävä laulaja tai yhtye on jokaisen toivekonserttini lopussa kahdella tai kolmella kappaleella yhden sijasta. Ranskalaisista iskelmälaulajista tämän kunnian saa Edith Piaf.

Muita konsertin esiintyjiä ovat mieslaulajat Léo Ferré, Tino Rossi, Joe Dassin, Yves Montand ja Jean Gabin sekä naislaulajat Juliette Gréco, Françoise Hardy ja Danielle Darrieux.

Ollessani lukiolaisena 1960-luvulla seuramatkalla Euroopassa, tutustuin ensi kertaa Petula Clarkin esittämiin ranskalaisin lauluihin ja ihastuin niihin. Hänestä olen tehnyt jo aikaisemmin oman tekstin. Kuuluisasta, myös saksankielellä levyttäneestä, iskelmälaulajasta Mirelle Mathieusta teen lähiaikoina myös erillisen tekstin.

Léo Ferré

Léo Ferré (1916 – 1993) oli ranskankielinen, monacolainen runoilija, anarkisti ja säveltäjä, joka teki itse laulunsa ja tulkitsi ne. Hän eli Monacossa, Pariisissa, Lotissa Etelä-Ranskassa ja elämänsä loppuajan Italian Toscanassa.

Ferré julkaisi uransa aikana vuosina 1953–1991 lähes 40 studioalbumia sekä lukuisia konserttilevytyksiä ja kokoelmia. Hänen tunnetuimpana kappaleenaan voidaan pitää vuonna 1967 levytettyä laulua "Les Anarchistes" (suom. Anarkistit). 

Tino Rossi

Tino Rossi (1907 – 1983) oli ranskalainen laulaja ja elokuvanäyttelijä. Rossi oli kabareemusiikin tenori, joka lauloi levylle kuuluisia tangoja ja ranskalaisia chansoneita. Oopperalaulajan ääni ja "latinalaisen rakastajan" persoona tekivät hänestä suositun filmitähden. Rossi teki satoja levytyksiä ja esiintyi yli 25 elokuvassa.

Hänen läpimurtonsa oli laulu "Petit Papa Noel" 1946, jonka koko maailman myyntimäärä ylitti 13 miljoonaa. Toinen hänen tunnetuimpia kappaleitaan on "J'attendrai" 1939. 

Video 1. Léo Ferré - La Vie (1959)

Video 2. Tino Rossi – Petit Papa Noel (1946)

Gilbert Bécaud. Kuvan lähde on journaldesfemmes.fr.

Gilbert Bécaud

Gilbert Bécaud (1927 - 2001) oli ranskalainen laulaja, säveltäjä ja näyttelijä. Hän esittää tässä kaksi suosittua kappalettaan. Hänen muita hittejään ovat muun muassa:

Je t'appartiens,   Le Jour ou la Pluie viendra,   Seul sur son Etoile,

L'Orange,   L'important c'est la Rose,   Crois-mo ça durera.

Hänen levytuotantonsa, elokuvaroolinsa ja näyttämötuotantonsa (mm. sävelsi oopperan ”L'Opéra d'Aran” v. 1962) tekivät hänestä hyvin tunnetun ja suositun musiikkialan toimijan. Hän oli kaksi kertaa naimissa (Kitty St. John, Monique Nicolas) ja sai 5 lasta. 

Video 3A. Gilbert Bécaud – Et Maintenat (1962)

Video 3B. Gilbert Becaud - Natalie (1964)

Juliette Greco. Kuvan lähde on rfi.fr.

Juliette Gréco

Juliette Gréco (1927 – 2020) oli ranskalainen chanson-laulaja ja näyttelijä. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa vaikuttaneiden ”boheemien” taiteilijajoukkojen tähti.

Hänen kuuluisimpia laulujaan ovat mm. ”Je suis comme je suis” , ”Les Dames de la poste”, ”Sous le ciel de Paris” ja ”Les Feuilles Mortes”.

Gréco konsertoi Suomessa useita kertoja, muun muassa 77-vuotiaana keväällä 2004.

Françoise Hardy

Françoise Madeleine Hardy (syntynyt 1944) on ranskalainen laulaja ja lauluntekijä.

Hardy solmi levytyssopimuksen ja julkaisi esikoissinglensä ”Oh oh chéri” vuonna 1962. B-puolen laulu ”Tous les garçons et les filles” oli huikea menestys, ja levyä myytiin lopulta yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Musiikin ja mallintöiden ohella Françoise Hardy on esiintynyt myös useissa elokuvissa, joista kenties tunnetuimpina ovat "Grand Prix" ja "A Bullet Through the Heart". Hardy edusti Eurovision laulukilpailussa vuonna 1963 Monacoa ja sijoittui viidenneksi laululla ”L’amour s’en va”.  

Video 4. Juliette Gréco - Non Monsieur je n'ai pas 20 ans (1983)

Video 5. Françoise Hardy - La maison où j'ai grandi (1966), kuvattu 1969

Joe Dassin

Joe Dassin (1938 – 1980) oli ranskankielinen yhdysvaltalainen muusikko. Hän syntyi New Yorkissa, mutta perhe muutti myöhemmin Eurooppaan.

Varsinaiseksi läpimurroksi muodostui 1968 "Les Daltons", jota koko Ranska hyräili viikkokaupalla. Seuraava kova menestys "Les Champs-Élysées" toi Joe Dassinille sitten kansainvälistäkin mainetta. Muita tunnettuja kappaleita olivat mm. ”L'ete Indien” ja ”Le jardin du Luxembourg”. Myös Suomessa Dassin oli suosittu.

Yves Montand

Yves Montand (1921 – 1991) oli italialais-ranskalainen näyttelijä ja laulaja.

II maailmansodan lopulla Montand siirtyi asumaan Pariisiin. Hänet "löysi" Edith Piaf vuonna 1944 ja hän sai osan Piafin show’sta. Edith Piafin neuvojen pohjalta Montand muutti ohjelmistoaan.

1950-luku muodostui hänelle laulajana suureksi vuosikymmeneksi, jolloin hänen suosionsa vakiintuu myös kansainvälisesti. Hän meni naimisiin ranskalainen näyttelijättären Simone Signoretin kanssa. He näyttelivät lukuisia kertoja samoissa elokuvissa. 

Video 6. Joe Dassin – Et s itu n´existais pas (1975)

Video 7. Yves Montand – Barbara (1952)

Danielle Darrieux elokuvassa ”Madame de …”. Kuvan lähde on Indusfilm/Kobal/Rex/Shutterstock.

Danielle Darrieux

Danielle Darrieux (1917 -2017) oli ranskalainen laulaja ja näyttelijä. Hän esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa jo kolmetoistavuotiaana, vuonna 1931 elokuvassa ”La Bal”. Kansainväliset elokuvatuottajat kiinnostuivat hänestä sen jälkeen kun Darrieux esitti Marie Vetseraa elokuvassa ”Mayerlingin murhenäytelmä” (1937).

Hän oli 3 kertaa naimisissa puolisoinaan Henri Decoin (1935–1941), Porfirio Rubirosa (1942–1947) ja Georges Mitsikidès (1948–1991). 1980-luvulla hän sai suosiota musikaalissa "Gigi".

Jean Gabin

Jean Gabin (1904 - 1976) oli näyttelijä, joka luetaan ranskalaisen elokuvan merkittävimpien miesnäyttelijöiden joukkoon. Elokuvien tuottajanakin toiminut Gabin aloitti uransa 18-vuotiaana teatterissa.

Hän esiintyi lukuisissa elokuvissa, suomeksi nimillä ”Ihmispeto” 1938, ”Pirulliset” 1955, ”Rikolliset” 1960, ”Sisilialaisklaani” 1969 ja ”Murhaaja” 1972. Hän levyttänyt mm. kappaleet ”Cœur De Lilas” (1932), ”Maintenant Je Sais” (1974) ja ”Quand On Se Promène Au Bord De L'eau” (1974). 

Video 8. Danielle Darrieux – Sophie (1959)

Video 9. Jean Gabin – Maintenant Je Sais (1974)

Yves Montand ja Edith Piaf. Kuvan lähde on telestar.fr.

Edith Piaf

Edith Piaf (1915 -1963) oli ranskalainen laulaja. Hän oli Ranskan rakastetuimpia iskelmätähtiä ja yksi maailman tunnetuimmista chanson-tulkitsijoita. Édith Piaf oli hyvin pienikokoinen, ja niinpä hän sai lempinimen La Môme Piaf, pikku varpunen.

Seuraavassa kuultavien kappaleiden lisäksi hänen tunnettuja laulujaan ovat mm. ”La vie en rose” 1946, ”Padam…Padam” 1951, ”Milord” 1959 ja ”Mon Deu” 1960.

Simone Berteaut kirjoitti Piafin elämäkerran ”Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt” (suom. 2007). Hänen elämästään on tehty 4 elokuvaa, joista kaksi tunnetuinta ovat elokuvat ”Piaf” (1974) ja ”Pariisin varpunen – Edith Piaf” (2007).

Piaf kuoli 10.10.1963 Ranskan Rivieralla. Hänen ruumiinsa tuotiin Pariisiin 11.10., joka merkittiin hänen kuolinpäiväkseen. Hautajaissaattue veti Pariisin kaduille satojatuhansia surijoita. Hänen nimelleen on omistettu Pariisissa eräs aukio ja museo

Video 10A. Edith Piaf – L´hymne a l´amour (1949)

Video 10B. Edith Piaf - Non, je ne regrette rien (1960)