Kuva 1. Japanilaiset nousevat maihin Japanin-Venäjän sodan aikana. Kuvan lähde on britannica.com.

Japanin ja Venäjän välinen sota 1904 – 1905

Eino Tienari       24.9.2021

 

Johdanto

Japanin-Venäjän sota käytiin Korean ja Mantshurian alueella 1904-1905. Venäjän armeija ja laivasto eivät kyenneet tehokkaaseen sodankäyntiin kaukaisella sotanäyttämöllä ja Venäjällä syntyi sisäisiä levottomuuksia. Tappioon päättyneellä sodalla oli kauaskantoisia seurauksia Venäjälle ja myös Suomelle, jossa toteutettiin valtiopäiväuudistus ja Venäjän ensimmäinen sortokausi päättyi.

Sota alkoi 8. helmikuuta 1904 ja kesti 5. syyskuuta 1905 asti loppuen venäläisten selvään tappioon. Sodan pääasiallinen syy oli molempien maiden alueelliset tavoitteet, jotka aiheuttivat niiden törmäyksen useille alueille. Japanin voitto hämmästytti sen ajan Eurooppaa, joka ei uskonut, että ei-valkoiset ihmiset voisivat voittaa tällaisen konfliktin. Venäjällä tappio oli yksi syy vuoden 1905 vallankumoukseen.

Seuraavassa ei käydä läpi kaikkia sodan yksityiskohtia, vaan nostetaan esille sen tärkeimmät ratkaisutaistelut. Niitä ovat Nanshanin, Liaoygangin, Sandepun ja Mukdenin maataistelut sekä Keltaisenmeren ja Tsushiman meritaistelut. Lisäksi kerrotaan Mannerheimin osallistumisesta tähän sotaan Venäjän puolella.

Muiden kuin Tsushiman meritaistelun osalta kuvaukset on saatu Wikipedista, koska suomalaista kirjallisuutta niistä ei löytynyt.

    1. Nanshanin taistelu

Nanshanin taistelu oli 25. - 26. toukokuuta 1904 käyty taistelu Liaotungin niemimaalla Japanin 2. armeijan ja Port Arthuria puolustavien venäläisten välillä. Japanilaisilla oli Nanshanin taistelussa yhteensä 38 500 sotilasta, joista 30 000 oli kiväärimiehiä. Tykkejä heillä oli 216, joiden lisäksi he saivat tulitukea aluksilta Jinzhounlahdelta. Konekiväärejä heillä oli 48.

Niemimaalla Japanin 2. armeijaa vastassa venäläisillä oli vain ohut puolustuslinja. Liaotungin niemimaan venäläisiä komensi Port Arthurin linnoituksen komentaja kenraaliluutnantti Anatoli Stössel. Hän salli siirtää puolustuslinjaan Port Arthurista vain 3 500 eversti Nikolai Tretjakovin komentamaa 5. itäsiperialaisen rykmentin sotilasta. Tykkejä heillä oli 50.

Taistelu päättyi venäläisten tappioon ja vetäytymiseen. Tappiota Nanshanissa seurasi Dalnyn sataman ja Port Arthurin uloimpien puolustuslinjojen hylkääminen.

    2. Liaoygangin taistelu

Liaoyangin taistelu tapahtui 25. elokuuta – 3. syyskuuta 1904 nykyisin Kiinassa sijaitsevan Liaoygangin luona. Se oli sodan ensimmäinen suuri yhteenotto. Japanin puolella taisteli 125 000 sotilasta (115 000 jalkaväkeä ja 10 0000 ratsuväkeä), joilla oli 170 tykkiä. Venäjällä oli 158 000 sotilasta (128000 jalkaväkeä ja 30 000 ratsuväkeä), joilla oli 610 tykkiä.

Alkaneen sadekauden sateet olivat saaneet joet tulvimaan ja taistelumaaston mutaiseksi. Se hankaloitti joukkojen liikkumista ja suosi sen vuoksi puolustustaistelua. Venäläiset jäivät paikoilleen. Japanilaiset hyökkäsivät, koska he tiesivät jäävänsä ilman vahvistuksia (lisäjoukkoja) pitkäksi aikaa. Ensimmäinen yritys hyökätä epäonnistui, koska venäläisten tykistö osoittautui ylivoimaiseksi.

Toisessa hyökkäyksessä Peikoussa käytiin ankaria taisteluja. Tämä hyökkäys menestyi ja venäläiset vetäytyivät järjestyneesti. Heidän joukkonsa siirtyivät puolustusasemiin. Puutteellisen tiedustelun takia venäläiset jättivät käyttämättä eräässä toisessa paikassa edullista hyökkäystilannetta, vaan joukot sen sijaan määrättiin taaempiin puolustusasemiin.

Japanilaisten tarkoituksena oli piirittää venäläiset. Venäjän sotavoimat pääsivät kuitenkin murtautumaan läpi Taizujoen. Japani aloitti 30. elokuuta uuden hyökkäyksen rintaman koko pituudelta. Aluksi venäläiset aiheuttivat japanilaisille suuria tappioita. Siitä huolimatta Venäläisten päällikkö Kuropatkin oikeiden tiedustelutietojen puutteesta johtuen määräsi jälleen uuden vetäytymisen, vaikka hyökkäys olisi kannattanut, Nyt japanilaiset pääsivät tykkien kantaman päähän Liaoygangin kaupungista.

    3. Sandepun taistelu

Sandepun taistelu (käytetään myös nimeä Heikoutain taistelu) oli suurimpia maataisteluita tässä sodassa. Sen tapahtumapaikka oli Mantšuriassa noin 58 kilometriä Mukdenista (nyk. Shenyang) lounaaseen. Se käytiin 25. – 29. tammikuuta 1905 ja se päättyi ratkaisemattomana.

Venäläiset olivat ryhmittyneet Mukdenin eteläpuolelle. Japanilaiset pitivät hallussaan 160 kilometriä pitkää rintamalinjaa kolmella armeijallaan ja yhdellä ratsuväkirykmentillä. Japanin armeija oli asettunut talvilpuolustukseen.

Olosuhteet Sandepun taistelun aikana olivat äärimmäisen vaikeat. Lunta alkoi pyryttää 22. tammikuuta ja se yltyi lähes lumimyrskyksi. Aikavälillä 24.–28. tammikuuta jääkylmä tuuli puhalsi taistelualueella ja lämpötila laski miinus 25 asteeseen. Molemmat sodan osapuolet vuoroin etenivät ja vuoroin perääntyivät näissä taisteluissa.

    4. Mukdenin taistelu

Mukdenin taistelu käytiin 20. helmikuuta – 10. maaliskuuta 1905 Mantšuriassa. Se oli suurimpia maataisteluita maailmassa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Venäjän joukkoja komensi jalkaväenkenraali Alekseu Kuropatkin ja Japanin armeijoita johti sotamarsalkka Ōyama Iwao. Taisteluun osallistui yli puoli miljoonaa sotilasta molemmilta puolilta yhteensä. Taistelu päättyi saarrostusta pelänneiden venäläisten vetäytymiseen ja Japanin voittoon.

Tappioina laskettiin venäjälle 8 700 kuollutta, 51 400 haavoittunutta ja 28 200 kadonnutta. Japanin tappiota olivat 15 900 kuollutta ja 59 600 haavoittunutta. Siis Japanin tappiot olivat suuret, mutta taktisesti se oli taistelun voittaja.

Kuva 2. Venäläisten tykistöä Mukdenin taistelussa vuoden 1905 alussa Mantšuriassa. Kuvan lähde on Wikipedia.

    5. Mannerheimin osallistuminen Japanin-Venäjän sotaan

Kun sota oli jo käynnissä, Mannerheim siirrettiin 52. Nježinin rakuunarykmenttiin everstiluutnantiksi ylennettynä. Japanin-Venäjän sodan sotaretkellä Mannerheim oli marraskuusta 1904 kesäkuuhun 1905. Sotaan osallistumalla Mannerheim pystyi korvaamaan ylisesikuntaupseeri-koulutuksen puuttumista.

Mannerheimin ensimmäinen suuri taisteluoperaatio oli Sandepun taistelu. Sen tapahtumapaikka oli Mantšuriassa noin 58 kilometriä Mukdenista (nyk. Shenyang) lounaaseen. Taistelu käytiin 25.–29. tammikuuta 1905. Mannerheim liittyi joulukuussa vapaaehtoisena tähän partioretkeen johtaen kahta eskadroonaa (= ratsuväen perusyksikkö, joka vastaa komppaniaa).

Venäjän–Japanin sodan viimeisessä suuressa maataistelussa Mukdenin taistelussa Mannerheim oli aluksi mukana tiedusteluretkellä Mongolian rajalle asti ja loppupäivinä hän taisteli Mukdenin länsipuolella ja vetäytyi Venäjän armeijoiden mukana pohjoiseen.

Mannerheim joutui taistelun jälkeen leikattavaksi vasemman korvan tulehduksen vuoksi. Sen hoitamiseksi hän pääsi suomalaiseen ambulanssiin. Suomen Punainen Risti oli lähettänyt sen Kaukoitään. Hoitoon tullessaan hän oli huonossa kunnossa (suomalaisten silminnäkijöiden mukaan). Hoidon ansiosta hän voimistui. Siirtyessään sairaslomalle hän oli reipas ja iloinen. Myöhemmin Mannerheim kertoi Suomeen terveisiä ja kertoi, kuinka kiitollinen hän oli Suomen Punaisen Ristin antamasta hoidosta.

Hän palasi kuitenkin pian armeijan palvelukseen ja palveli Japanin rintamalla sodan loppuun asti. Keisari ylensi Mannerheimin 29. marraskuuta 1905 everstiksi.

    6. Keltaisenmeren taistelu

Port Arthur saarrettiin lopulta kenraali Yasukata Okun johtamien japanilaisten noustua maihin Liaotungin niemimaalla. Taistelussa Venäjän laivasto yritti murtautua ulos japanilaisten piirittämästä Port Arthurin satamasta. Amiraali Wilhelm Withöftin johtama Venäjän keisarikunnan laivaston 1. Tyynenmeren laivue oli jäänyt saarroksiin Port Arthuriin keisarillisen Japanin laivaston saarrettua 8. helmikuuta 1904 sataman.

Kaksi Venäläisen Tyynenmeren eskaaderin taistelulaivaa torpedoitiin Port Arthurissa ja Keltaisenmeren taistelussa 10. elokuuta venäläisten ulosmurtautumisyritys Port Arthurista torjuttiin. Japanilaisten onnistui estää venäläisten laivojen pako ja tuhota satamassa olleet alukset. Port Arthur jäi piiritetyksi ja se antautui lopulta tammikuussa 1905.

Piirityksen ollessa vielä meneillään Venäläiset päättivät yrittää vapauttaa satamansa tuomalla Japania vastaan vahvistuksia Itämereltä. Tarkoituksena oli katkaista mantereella olleiden japanilaisjoukkojen yhteydet Japanin kotisaariin, jolloin ne voitaisiin tuhota.

Kuva 3. Japanin laivaston komentaja Tōgō Heihachirō. Japanilaisen laivaston taistelukokemus oli kaikilta osin ylivoimainen. Kuvan lähde on fi.ilovevaquero.com.

Kuva 4. Tsushiman meritaistelusta ehjänä pelastunut Venäjän laivaston risteilijä ”Almaz”. Kuvan lähde on Wikipedia.

    7. Tsushiman meritaistelu

Itämeren laivaston alukset lähetettiin Port Arthurin tukikohtaan saarroksiin jääneiden Tyynenmeren laivaston alusten tueksi. Port Arthur ehti kukistua ennen kuin Itämeren laivasto pääsi perille.

Itse taistelu käytiin salmessa jonkin matkan päässä Tsushiman saaresta. Meritaistelu käytiin Venäjän ja Japanin laivastojen välillä 27.–28. toukokuuta 1905, kun Venäjän Itämeren laivaston alukset olivat kierrettyään Afrikan Hyväntoivonniemen ja Intian valtameren kautta saapuneet Korean ja Japanin väliseen Tsushimansalmeen.

Venäjän laivasto menetti taistelussa uponneina seitsemän ja antautuneina 4 suurta alusta ja Japanin laivasto vain 3 torpedovenettä. Venäläiset olivat menettäneet Tsushiman taistelussa koko taisteluun osallistuneen laivasto-osastonsa muutamaa alusta lukuun ottamatta. Panssaroitu risteilijä Almaz ja kaksi hävittäjää onnistuivat pääsemään perille Vladivostokiin, minkä lisäksi kontra-amiraali Enqvist sai vietyä risteilijät Auroran, Olegin ja Žemtšugin Manilaan, jossa ne joutuivat Yhdysvaltojen internoimiksi.

Kaikki muut alukset upotettiin tai luovutettiin viholliselle. Japanilaisten upottamiin venäläisaluksiin lukeutui 6 taistelulaivaa, yksi panssariristeilijä ja yksi panssarikansiristeilijä. Venäläiset upottivat lisäksi itse yhden taistelulaivan, kaksi panssariristeilijää ja yhden panssarikansiristeilijän. 16 muuta pienempää alusta oli uponnut tai päätynyt japanilaisten kaappaamaksi.

Japanilaisten tappiot jäivät pieniksi. He menettivät kolme torpedovenettä ja kaksi panssarisotalaivaa vaurioitui. Japanilaisia komentaneesta Tōgō Heihachirōsta tuli brittiläisen Horatio Nelsonin kaltainen sankarihahmo.

    8. Rauhan solmiminen

Tsushiman taistelu pakotti Venäjän rauhanneuvotteluihin Japanin kanssa. Yhdysvallat välitti neuvottelut, joiden pohjalta solmittiin vuonna 1905 Potsmouthin rauhansopimus.

Venäjä menetti Japanille Sahalinin saaren eteläosan ja vuokraamansa Liaodongin niemimaan Port Arthurin laivastotukikohdan kera. Venäjä menetti myös vaikutusvaltansa Mantšuriassa ja Japani sai toimia vapaasti Koreassa, joka liitettiin Japaniin vuonna 1910.

Koko sodan aikan taisteluissa kuolleista oli yhteensä 38 000 venäläisiä ja 58 000 japanilaisia. Erilaisissa sairauksissa kuolleista oli venäläisiä 18 800 ja japanilaisia 21 800. Siis Japani menetti selvästi enemmän sotilaita kuolonuhreina, mutta voitti kuitenkin sodan. Tietolähde näille luvuille on greelane.com/fi/humanistiset-tieteet.

 

KIRJALLISUUTTA

Bengt Fagerholm: Tsushima – Erään sodan loppunäytös (Nord Print, 2010)

Stig Jägerskiöld: Nuori Mannerheim (Otava, 1964)

Carl Gustaf Mannerheim – Heikki Eskelinen: Päiväkirja Japanin sodasta 1904-1905 sekä rintamakirjeitä omaisille (Otava, 1982)

Novikov – Priboi: Tsushima – Venäjän laivaston tuho Tsushiman saaren luona (WSOY, 1937)

Frank Thiess: Tsushima – Erään merisodan romaani (Hämeenlinna, 1937)