Puutarha

Eino Tienari             23.6.2022

 

Olet ollut niin hiljaa omissa ajatuksissa

kuin haaveilisit jotain aivan erilaista.

Minä nöyrästi odotan sinun mielessä

olevan vain mökkipihamme kaista.

 

Siinä kesällä ruoho viheriöi ja kukkia kasvaa.

Joskus ampiaiset ja kimalaisetkin siellä

surisee ja aamulla maassa on veden usvaa.

Oh, eikö tämä ole kaunista? Ethän kiellä.

 

Muistan sen ajan, kun tonttia raivasimme

ja sinne multaa ja hiekkaa kuormina tuotiin.

Se oli niin kaunista aikaa elämässämme.

Kuopan kun kaivoit, siihen multaa luotiin.

 

Oli oma puutarha ja siinä uusi mökki,

johon sähköisen hellan sai käytettynä.

Muistatko, kun siili nokallaan meitä tökki

ja kissanruokaa sen kuppi oli täytettynä?

 

Ja pensaat paljon marjoja meille antoi,

kun niitä joskus karsin ja kastelin.

Vadelmaa, karviaista, viinimarjaa oli.

Joskus mansikoiden keskellä astelin.

 

Ja perunat tietysti maahan pistettiin,

jossa niitä loppukesällä sitten oli.

Salaattia ja porkkanaa kylvettiin.

Omat rivit niille multaansa tuli.

 

Siispä tässä onkin kysymys tyhmä:

Mitä kultaseni siinä alat miettiä?

Haetaanko keväällä taimien ryhmä

tuntien niiden kukkien istutusviettiä?

 

Siihen kuitenkin vastauksen saan:

Voi, kun kaikki on niin mukavaa!

Sen työn mielelläni kanssasi jaan,

jotta puutarhamme saa kukoistaa.

 

- - - - - - - - - - - 

Runo on kirjoitettu Oulu-opiston Tarinapaja-kirjoittajakurssilla lokakuussa 2021.